Vammaislainsäädäntö uudistuu

Uudistuvan vammaislainsäädännön tavoitteena on yhdistää vammaispalvelu- ja kehitysvammalait sekä saada aikaan säästöjä kuntien tehtävissä. Laki tullee voimaan vuonna 2019. 

Vammaislainsäädännön uudistuksen lähtökohtana on parantaa vammaisten ihmisten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Lainsäädännön tavoitteena on säilyttää nykyiset perusoikeuksia turvaavat vahvat oikeudet, kuten oikeus palveluasumiseen, henkilökohtaiseen apuun ja liikkumista tukeviin palveluihin. Lisäksi kehitetään henkilökohtaista apua, lyhytaikaista huolenpitoa, valmennusta ja tukea.

 

Suomen Fysioterapeutit ry:n kehittämisasiantuntija Katri Partasen mukaan moniammatillinen palvelutarpeen arviointi, asiakassuunnitelman teko ja palveluohjaus ovat keskeisiä silloin, kun halutaan turvata vammaisen yksilöllisen tarpeen mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut. Vaativaan ja monitahoiseen avun ja tuen tarpeeseen vastaaminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden tahojen toimivaa yhteistyötä.

-Vammaisen yksilölliseen tilanteeseen liittyy yleensä useita toimijoita, kuten sosiaali- ja terveydenhuolto, kuntoutus ja viranomaistahoista mm. Kela. Lapsilla on myös varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen toimijoita. Nykyinen lainsäädäntö ja palvelujärjestelmä ovat niiden käyttäjille, palveluja järjestäville ja tuottaville tahoille monimutkaisia, vaikeaselkoisia ja usein myös joustamattomia.

Yhteistyö tärkeää arvioinnin kehittämisessä

STM:n mukaan maakunnan tehtävänä on järjestää palveluja pitkäaikaisen vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen omaaville vammaisille. Järjestämisvastuusta ja palvelujen tuottamisesta säädetään palveluntuottaja- ja valinnanvapauslaissa. Lakia ei sovelleta iäkkääseen henkilöön, jonka avun tai tuen tarve johtuu pääasiassa korkean iän vuoksi alkaneista, lisääntyneistä tai pahentuneista sairauksista tai vammoista taikka korkea iän tuomasta rappeutumisesta.

-Arviointikysymykset ovat vaativia ja haastavia. Arviointiin tarvitaan laaja-alaista osaamista ja monialaista yhteistyötä. Ongelmana on suuri vaihtelu sekä vaikeavammaisten toimintakyvyn muutoksessa että ikääntymisestä johtuvasta toimintakyvyn heikkenemisessä eri henkilöiden kesken. Syy- ja seuraussuhteet voivat olla monimutkaisia. Maakuntien valtakunnallinen yhteistyö on tärkeää arvioinnin kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi sekä tiedon keräämiseksi, sanoo Katri Partanen.

Vammaisen osallistumista tuettava

Lakiesityksessä nähdään, että vammaisen osallistumista on tuettava hänen toimintakykynsä, ikänsä ja elämäntilanteensa edellyttämällä tavalla. Vammaisen on voitava käyttää hänelle soveltuvaa viestintä- ja kommunikointikeinoa. Häntä on tarvittaessa tuettava tiedon saannissa, mielipiteen muodostamisessa ja ilmaisemisessa sekä oman tahdon toteuttamisessa. Lapselle ja nuorelle on myös järjestettävä apua tiedonsaantiin, kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen.

Katri Partanen korostaa, että vammaisen lapsen ja nuoren palvelujen toteuttamisessa on huomioitava ikä ja kehitysvaihe, mielipide, perhesuhteet ja muut läheiset ihmissuhteet sekä osallisuus ja toimintamahdollisuudet lapsen tai nuoren omassa ympäristössä. Palvelut on toteutettava siten, että ne mahdollistavat lapsen ja nuoren hyvinvoinnin ja kehityksen hänen yksilöllisten valmiuksiensa mukaisesti.

Palvelutarpeen arvioinnin tekemisessä yksilöllisesti vammaisille henkilöille tulee olla riittävä asiantuntemus ja erityisosaaminen. Se on vaativa tehtävä, jossa tarvitaan riittävää tukea, lisäkoulutusta ja tarvittaessa konsultointimahdollisuutta muilta tahoilta. Maakuntiin tulee luoda selkeät ja yhtenevät toimintatavat vammaisten henkilöiden palvelutarpeen arvioimiseksi.

Partanen korostaa, että palvelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelma edellyttää monialaista yhteistyötä ja palvelujen yhteensovittamista. - Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kuntoutuksen tulee tehdä saumatonta yhteistyötä ja luoda selkeät toimintatavat yhteistyön toteuttamiseksi.

Lisätietoa: http://stm.fi/vammaislainsaadannon-uudistus