Suomen Fysioterapeuttien tuottaman Polven ja lonkan nivelrikon fysioterapiasuosituksen tuore päivitys vahvistaa käsityksiä terapeuttisen harjoittelun merkityksellisyydestä. Nivelrikkoa parantavaa hoitoa ei ole, mutta oikein toteutetulla terapeuttisella harjoittelulla ja muulla konservatiivisella hoidolla voidaan lievittää kipua ja kohentaa toimintakykyä. Viitteitä on myös siitä, että konservatiivisilla hoidoilla voidaan joissain tapauksissa siirtää tai välttää mahdollinen tekonivelleikkaus. Terapeuttisen harjoittelun ja liikunnan vaikuttavuudesta on vahvaa näyttöä ja tässä fysioterapialla on keskeinen rooli.
Polven ja lonkan nivelrikon fysioterapiasuosituksen tavoitteena on osoittaa yleisesti käytössä olevat fysioterapiamenetelmät, joilla voidaan vähentää nivelrikosta aiheutuvaa kipua ja haittaa sekä ylläpitää ja parantaa potilaiden liikkumis- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua. Vastaavasti suosituksessa mainitaan myös ne yleisesti käytössä olevat fysioterapiamenetelmät, joilla ei ole voitu osoittaa olevan vaikutusta kipuun, liikkumis- ja toimintakykyyn tai elämänlaatuun.
–Harjoittelu on näytön perusteella keskeistä, toteaa suositustyöryhmän jäsen Juhani Multanen Jyväskylän yliopistosta.
–Fysioterapian rooli tiedetään tänä päivänä tehokkaaksi ja turvalliseksi myös nivelrikon hoidossa. Sen asemaa tulisi entisestään vahvistaa terveydenhuollossa. Tämän hoitosuosituksen toivotaan tehostavan lonkan ja polven nivelrikon fysioterapiaa ja karsivan tehottomia fysioterapiakäytäntöjä, hän lisää.
Liikunta ja terapeuttinen harjoittelu vähentävät kipua ja parantavat elämänlaatua erityisesti polven nivelrikossa. Harjoittelun tarkkaa annostelua ei tiedetä, mutta tutkimusten mukaan harjoittelu kolmesti viikossa puoli tuntia kerrallaan, vähintään kolmen kuukauden ajan, on tehokasta. Vedessä tehdyllä ohjatulla harjoittelulla on myönteisiä vaikutuksia sekä polven että lonkan nivelrikkopotilailla. Kivun vähentymisen ja toimintakyvyn parantumisen kannalta mikään harjoitusmuoto ei ole osoittautunut toistaan tehokkaammaksi.
–Terapeuttinen harjoittelu tulisi sisällyttää nivelrikon hoitoon sairauden kaikissa vaiheissa, Multanen muistuttaa. –Harjoittelulla on merkitystä myös operatiivisen hoidon kannalta. Harjoittelu tehostaa toimintakyvyn palautumista ja nopeuttaa toipumista leikkauksesta.
Muiden fysioterapian keinojen ja menetelmien, kuten manuaalisen ja fysikaalisen terapian, osalta näyttö on vähäistä tai ristiriitaista. Joillain menetelmillä voidaan saavuttaa lyhytaikaisia myönteisiä vaikutuksia kipuun ja toimintakykyyn, mutta fysioterapian ei tule perustua ainoastaan näihin.
Samalla on hyvä muistaa, että arvio fysioterapian vaikuttavuudesta kannattaa tehdä aikaisintaan kuuden viikon harjoittelun jälkeen. Vaikutusten pysyvyyden kannalta harjoittelun on myös oltava jatkuvaa. Lisäksi fysioterapian toteutuksessa tulee aina huomioida potilas yksilönä. Hoitovalintoihin vaikuttavat hänen voimavaransa, resurssinsa ja mieltymyksensä sekä mahdolliset muut sairaudet.
Suomen Fysioterapeutit julkaisi Polven ja lonkan nivelrikon fysioterapiasuosituksen ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Tämän jälkeen suositusta on päivitetty edellisen kerran vuonna 2013. Nyt tehty määräaikaispäivitys perustuu jälleen järjestelmällisesti koottuun tutkimustietoon.
Linkki suositukseen:
https://www.terveysportti.fi/dtk/sfs/avaa?p_artikkeli=sfs00001
Lisätietoja:
