Hyvinvointialueilla on noussut esille fysioterapeuttien sivutoimisen työskentelyn rajoittaminen. Ilmiö on jatkumoa kilpailukieltosopimuksille ja muille elinkeinonvapautta kaventaville työnantajatoimille. Suomi tarvitsee vapaat ja joustavat työmarkkinat. Meillä ei ole varaa estää osaavien asiantuntijoiden työntekoa.
Väestön ikääntyminen haastaa yhteiskuntaa monin tavoin. Taloudellinen huoltosuhteemme oli vuodenvaihteessa 1331, eli sataa työllistä kohden on 133 henkilöä, jotka eivät ole työssä2.
Työllisyyden nostamisesta puhutaan aina. Maaliskuussa työllisyysaste oli 77,7 prosenttia3. Poliitikot tavoittelevat seuraavaksi yli 80 prosentin työllisyyttä. Hyvä hyvä, mutta riittääkö sekään alati harmaantuvassa Suomessa?
Väestöllinen huoltosuhteemme, eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden suhde 15–64-vuotiaisiin, on tällä hetkellä 63,24. Vuonna 2040 sen ennustetaan olevan 67,34. Väestörakenteemme muuttuu lähivuosikymmeninä siten, että vuonna 2040 lapsia on lähes 100 000 vähemmän ja ikääntyneitä lähes 200 000 enemmän kuin tällä hetkellä5. Vauvat ja vaarit ovat harvemmin töissä, joten kannattaa keskittyä työikäisten työnteon sujuvuuteen.
Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että työssä jo olevilla olisi halua työskennellä joustavammin ja monimuotoisemmin. Tämän mahdollistuminen lisäisi tehdyn työn määrää ja vähentäisi alanvaihtoja. Uudelleenkouluttautuminen vie työikäisen usein pois työelämästä, pahimmillaan vuosiksi.
Aiemmin mustanvalkoinen jako palkansaajin ja yrittäjiin on viime vuosina saanut useita harmaan sävyjä. Ammatinharjoittajana työskentely on vakiintunut työsuhteen ja oman yrityksen välimuodoksi. Alustatalous ja kevytyrittäjyys ovat puolestaan luoneet kokonaan uusia tapoja tehdä työtä. Työ muotoutuu entistä enemmän tekijänsä mukaan. Ne alat menestyvät, jotka osaavat olla joustavia.
Työikäisen väestön vähentyessä kilpailu työntekijöistä kiristyy. Pärjääkö sote-ala tässä kilpailussa?
Hyvältä tilanne ei näytä, työntekijöistä on huutava pula. Palkkataso on monilla sote-aloilla huono. Ja vaikka palkka olisikin hyvä, johtaminen on huono, työmäärä kohtuuton ja työtehtävät turhauttavia. Sivutoiminen työskentely muualla on monelle sote-ammattilaiselle henkireikä.
Kuka nuori hakeutuu tulevaisuudessa alalle, jossa joustavuuden ja vapauden sijaan tarjolla on pakkoa ja kahleita? Julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto kuivuu kokoon ilman henkilöstöä.
Julkisessa terveydenhuollossa monimuotoinen työskentely ei ole uusi ilmiö. Vaikka kaiken työn pitäisi olla yhteiskunnalle arvokasta, työelämän toimijat ovat pyrkineet rajoittamaan muualla työskentelyä, mitä kummallisimmilla perusteluilla.
Yksi merkittävimmistä työntekoa haittaavista työnantajatoimista on kilpailukieltosopimus, jolla työsuhteen päättymisen jälkeen rajoitetaan työskentelyä toisessa työpaikassa. Kyseessä on siis sopimus, joka lisää työttömyyttä. Pitkän kädenväännön tuloksena työsopimuslakia saatiin viime vuonna hieman muutettua, mutta edelleenkin kilpailukiellot ovat liian laajasti käytössä esimerkiksi ammatinharjoittajilla. Lainsäätäjillä luulisi olevan halua kitkeä näitä työelämän valuvikoja aktiivisemmin.
Monimuotoista työskentelyä pyritään rajoittamaan myös työsuhteiden aikana. Härskeimmillään nollatuntisopimuksella työskentelevää on kielletty työskentelemästä muualla. ”Joko teet minun töitäni, tai et kenenkään”. Sopimusehto ajaa köyhyyteen ja sosiaaliturvan käyttöön. Järjetöntä.
Penseän asenteen muualla työskentelyyn ovat perineet myös hyvinvointialueet, jotka ovat estämässä omia työntekijöitään työskentelemästä yrityksissä, jotka tuottavat hyvinvointialueille palveluita6. Kuntoutusalalla tämä tarkoittaa usein sitä, ettei omaa ammattiaan voi sivutoimisesti harjoittaa lainkaan.
Suomen perustuslaki takaa jokaiselle elinkeinon vapauden7. Hyvinvointialueilla ei ole minkäänlaisia perusteita rajoittaa oman henkilöstönsä työskentelyä muualla. Esteenä ei ole sen enempää työsopimuslain sääntely8, kuin julkisten hankintojen JYSE-sopimusehdot9, vaikka joillain hyvinvointialueilla on virheellisesti näin tulkittukin. Hankintayksiköiden osaamattomuus on koko sote-alalle turmiollista.
Monimuotoinen työskentely on yhteiskunnalle hyödyllistä. Sote-alalla se lisää palvelutarjontaa, parantaa ja monipuolistaa asiantuntijan osaamista ja maksimoi yhteiskunnan koulutukseen käyttämälle rahalle saatavan tuoton. Verotulojakin kertyy enemmän.
Hyvinvointialueiden on aika herätä 2020-luvulle. On järjen köyhyyttä harjoittaa sellaista hankinta- ja henkilöstöpolitiikkaa, joka vaikeuttaa työn tekemistä. Sote-ala tarvitsee jokaisen osaavan ammattilaisen. Julkisella ei voida enää luottaa siihen, että yhden lähtijän paikkaa jonottaa kymmenen uutta. Jonoissa seisovat enää asiakkaat.
Suomi tarvitsee työtä. Typerintä mitä nykytilanteessa voidaan tehdä, on rajoittaa sen tekemistä.
(1) Tilastokeskus, työssäkäynti.
(2) Tilastokeskus, käsitteet.
(3) Tilastokeskus, työvoimatutkimus.
(4) Tilastokeskus, väestöennuste.
(5) Tilastokeskus, väestöennuste 2021.
(6) Akavalaiset Yrittäjät AKY ry, 30.3.2023
(7) Perustuslaki, 18 §.
(8) Korpi J. 2021. Kilpailukieltosopimuksia vailla perusteita. Suomen Fysioterapeutit ry.
(9) Saarinen J. 2023. JYSE 2014 – palvelut sopimuksesta liikkeellä tulkintaristiriitoja henkilöstön osalta.
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
