Fysioterapian tarve ja fysioterapeuttien asiakasmäärät ovat lisääntyneet 2000- ja 2010-luvuilla. Monien kansansairauksien osalta fysioterapian hyötyä ei kuitenkaan vielä tunnisteta. Väestön fysioterapian tarve tuleekin todennäköisesti edelleen kasvamaan, toisaalta sairastavuuden ja väestörakenteen muutosten vuoksi ja toisaalta yhä useampien asiakasryhmien löytäessä tiensä fysioterapeuttien vastaanotoille.
Työikäisen väestön työkykyä uhkaavat toisaalta mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ja toisaalta tuki- ja liikuntaelinvaivat, jotka ovat yleisimmät syyt jäädä pitkälle sairauslomalle tai joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielenterveyden ongelmat koskettavat erityisesti 25–45-vuotiaita ja tule-vaivat 45–65-vuotiaita.1-3 Tämä luo tarpeen kohdentaa tuki- ja liikuntaelinvaivojen fysioterapiaa etenkin yli 50-vuotiaille ja toisaalta muotoilla fysioterapiapalveluita myös nuorille mielenterveyden ongelmista kärsiville. Toisaalta fysioterapeuttien osaamista tulisi hyödyntää aiempaa enemmän myös terveyttä edistävässä työssä, esimerkiksi ylipainoisten tai liian vähän liikkuvien palvelupoluilla. Lapsilla ja nuorilla sekä ikääntyneillä on niin ikään huomattavan suurta tarvetta fysioterapiapalveluille.
Tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoitopolulla fysioterapia on ensisijainen ja tärkein kuntoutusmuoto. Fysioterapian asema vaatii edelleen vahvistamista ja erityisesti suoravastaanottotoimintaa on lisättävä terveydenhuollon kaikilla sektoreilla. Asiakasohjausta on tehostettava siten, että vähintään 70 prosenttia tule-vaivoista kärsivistä kohtaa ensimmäisenä terveydenhuollon ammattihenkilönä fysioterapeutin. Tämä vaatii perusterveydenhuoltoon yli 1 100 ja työterveyshuoltoon yli 1500 uutta fysioterapeuttia. Yksityisellä sektorilla terapeuttien lisätarve voi olla lähes yhtä suuri kuin perusterveydenhuollossa.
» Lue lisää tuki- ja liikuntaelinvaivojen fysioterapian kehittämisestä
Työikäisen väestön kohdalla merkittävin ”uusi” asiakaskunta muodostuu masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivistä nuorista työikäisistä, jotka hyötyvät merkittävästi fysioterapeutin ohjaamasta liikunnallisesta kuntoutuksesta. Mielenterveysasiakkaiden tarpeeseen vastaaminen vaatii usean tuhannen fysioterapeutin lisäystä terveydenhuollon eri sektoreille.
» Lue lisää fysioterapian roolista mielenterveyden ongelmien kuntoutuksessa
Ikääntyneiden määrä tulee lisääntymään 2020-luvulla neljännesmiljoonalla. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien väheneminen ja ikääntyneiden kuntoutuksen lisääminen ovat 2020- ja 2030-lukujen tärkeimpiä tavoitteita. Ikääntyneiden tarvitseman fysioterapian tarkkaa määrää on vaikea arvioida, mutta ottaen huomioon väestön ikääntymisen ja tämänhetkiset toimintakyvyn ongelmat, asiakaskäyntejä tulisi vuosittain toteutua 3–10 miljoonaa, jolloin fysioterapeuttien määrää tulisi lisätä 2 000–7 000 terapeutilla.
» Lue lisää fysioterapian roolista ikääntyneiden palvelukokonaisuudessa
Merkittävän asiakasryhmän muodostavat myös lapset ja nuoret, joiden vähäinen fyysinen aktiivisuus lisää työkykyyn liittyviä riskejä. Fysioterapeuttien lisääminen oppilashuoltoon mahdollistaisi vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen puuttumisen riittävän varhaisessa vaiheessa. Tämä vaatisi noin 700 fysioterapeutin palkkaamista oppilashuoltoon pelkästään peruskoulun osalta, sekä useiden satojen terapeuttien palkkaamista toiselle asteelle sekä korkea-asteelle. Lisäksi urheilevien lasten liikuntavammat muodostavat merkittävän tarpeen sekä vammojen kuntoutukselle että niiden ehkäisylle.
Keskeisistä kansansairauksista aivoverenkiertohäiriöiden ja sydänsairauksien fysioterapia on Suomessa riittämättömällä tasolla. Muiden neurologisten sairauksien osalta tilanne on huolestuttava, Kelan kuntoutus vähentyy ja hyvinvointialueet supistavat kuntoutusta taloudellisten säästöjen toivossa. Diabeteksen, syövän ja keuhkosairauksien osalta fysioterapiaa tulisi hyödyntää paljon nykyistä laajemmin. Kansansairauksien osalta tarve fysioterapeuttien määrän lisäämiselle on merkittävä ja suuruusluokaltaan todennäköisesti useita satoja tai jopa tuhansia fysioterapeutteja.
Kansansairauksien ohella myös muiden asiakasryhmien fysioterapian tarve tunnistetaan aiempaa paremmin. Monet näiden ryhmien asiakkaista tarvitsevat sellaista fysioterapian erityisosaamista, joka ei kuulu fysioterapeutin peruskoulutukseen (esimerkiksi lantionpohjan fysioterapia, kipufysioterapia ja urheilufysioterapia). Fysioterapiapalveluiden tarjoaminen alati laajenevalle asiakaskunnalle lisää sekin osaltaan fysioterapeuttien tarvetta, ja luo toisaalta etenkin yksityiselle sektorille paljon kehittämismahdollisuuksia.
Terveydenhuollon kehittyessä fysioterapian tarve voi myös vähentyä. Monissa perinteisesti paljon fysioterapiaa tarvitsevissa asiakasryhmissä (esim. reumasairaudet tai ms-tauti) lääkehoito on kehittynyt huomattavasti ja asiakkaiden toimintakyky säilyy nykyisin parempana kuin aiemmin. Leikkaustekniikoiden kehittyessä ja hoitoaikojen lyhentyessä fysioterapian tarve sairaaloissa voi vähentyä, tai ainakin kohdentua uusiin asiakasryhmiin. Monet aiemmin runsaasti fysioterapiaa vaatineet vaivat voivat tulevaisuudessa työllistää terapeutteja huomattavasti nykyistä vähemmän.
Valtaosa fysioterapian tarvetta kuvastavista indikaattoreista osoittaa fysioterapian tarpeen ennemmin lisääntyvän kuin vähentyvän tulevina vuosikymmeninä. Väestön fysioterapian tarpeeseen vastaaminen ja tarkoituksenmukaisten hoitopolkujen kehittäminen tulevat vaatimaan huomattavasti nykyistä suurempaa fysioterapiaresurssia kaikilla terveydenhuollon sektoreilla.
Fysioterapeuttien alueellista tarvetta voidaan arvioida monella tavalla. Aluekohtaista tietoa saadaan esimerkiksi sairastavuusindeksien avulla. Alla olevalla kartalla nähdään tyypillisten kansansairauksien indeksejä. Mitä suurempi indeksiluku on, sitä yleisempää sairastavuus kyseisellä alueella on ja sitä enemmän alueella tarvitaan fysioterapeutteja. Kansansairauksien näkökulmasta suurin tarve fysioterapeuteille on Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Kainuussa. Ikääntyneiden kuntoutuksen osaajia tarvitaan em. alueiden lisäksi etenkin Satakunnassa, Kymenlaaksossa, Keski-Suomessa, Kanta-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla.4
Suomalaisten työkykyä heikentävät etenkin tuki- ja liikuntaelinvaivat sekä mielenterveyden ongelmat. Tule-vaivojen aiheuttamat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet selvästi vuosina 2004–2022, mutta mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet, etenkin 2020-luvun alussa.1-3
Uusien sairauspäivärahakausien ja työkyvyttömyyseläkettä saavien määrä vuosina 2004–2023 sairausryhmittäin (Kela)
Mielenterveyden ongelmista ja tule-vaivoista kärsivät eri ikäluokan ihmiset. Mielenterveyden ongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä on lähes kaikissa ikäluokissa ja sairauspoissaoloja on eniten 25–45-vuotiaiden ikäluokissa. Tule-vaivoissa sairauslomat puolestaan yleistyvät iän myötä, ja työkyvyttömyyseläkkeet ja pitkät sairauspoissaolot alkavat rasittaa voimakkaasti yli 50-vuotiaiden ikäluokkaa.1-3
Nuorempien ikäluokkien työkykyä uhkaavat siis erityisesti mielenterveyden ongelmat. Vuonna 2021 lähes neljä prosenttia 25–45-vuotiaista oli pitkällä sairauslomalla ja yli kaksi prosenttia työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyden ongelmien vuoksi. Varttuneemman 45–65-vuotiaiden ikäluokkaa puolestaan rasittavat tule-vaivat. Ikäluokassa tule-vaivoista johtuvia sairauslomia oli yli neljällä prosentilla, ja työkyvyttömyyseläkkeellä ikäluokasta oli kaksi prosenttia.1-3
TULE-vaivojen ja mielenterveyden ongelmien aiheuttamat pitkät sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet ikäluokittain vuonna 2022 (Kela, Eläketurvakeskus, Tilastokeskus)
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 45–65-vuotiaiden määrä lähtee 2030-luvulla voimakkaaseen kasvuun ja vastaavasti 25–45-vuotiaiden ikäluokka alkaa supistua. Työelämän kahdesta pääryhmästä nuorempi, eli 25–45-vuotiaat, kutistuu 54 000 työikäisellä vuoteen 2040 mennessä. Vanhempi pääryhmä, eli 45–65-vuotiaat, puolestaan kasvaa noin 50 000 työntekijällä. Väestön ikääntyessä kansallinen huoltosuhde heikkenee, kun yhä pienempi työikäisten joukko joutuu turvaamaan muun väestön julkisia palveluita.5
Väestömäärän ennuste eri ikäluokissa vuosina 2021–2040 (Tilastokeskus)
Ikääntyneiden määrä tulee lisääntymään voimakkaasti 2020-luvulla. Yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa 2030-luvulle saavuttaessa 13 prosenttia, joka tarkoittaa yli 170 000 henkilöä. Keskeisiä ikääntyvien fysioterapian tarvetta kuvaavia indikaattoreita ovat esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon tarve (ns. tehostettu palveluasuminen), terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien määrä, arkitoimissa vaikeuksia kokevien määrä, kävelyvaikeuksia kokevien määrä sekä pitkäaikaisten sairauksien määrä.5
Vuonna 2022 alle puolet ikääntyneistä koki elämänlaatunsa hyväksi. Yli puolet koki terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi ja yli 60 prosentilla oli jokin pitkäaikaissairaus. Kolmanneksella oli suuria vaikeuksia arjen toimissa ja joka kymmenes koki saamansa avun riittämättömäksi.4
Lasten liikuntakäyttäytymistutkimuksen tulokset ovat huolestuttavia. Vain kolmannes lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikunnan vetovoimaisuus on heikentynyt ja urheiluseuroissa liikkuvien määrä on vähentynyt. Toimintarajoitteet, kuten muistamisen tai keskittymisen ongelmat tai ystävien saamisen vaikeus vähentävät liikunta-aktiivisuutta vielä entisestään, eikä koululiikunta motivoi vähän liikkuvia lapsia.6-7
Lapsuusajan liikunnallisuus on yhteydessä parempaan koulutus- ja työurilla menestymiseen. Liikunnalliset lapset suorittavat todennäköisemmin korkeakoulututkinnon, tuottavat yhteiskunnalle enemmän verotuloja ja tarvitsevat vähemmän sosiaaliturvaa. Yhteiskunnalla on lukuisia kannusteita vahvistaa lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuutta.7
Vuonna 2021 peruskoulun viidennen vuosiluokan oppilaista 38 prosentilla ja kahdeksannen vuosiluokan oppilaista 41 prosentilla oli heikko fyysinen toimintakyky. Vähintään tunnin päivässä liikkuvien määrä väheni iän myötä: alakoululaiset 43 prosenttia, yläkoululaiset 24 prosenttia, lukiolaiset 18 prosenttia ja ammattikoululaiset 15 prosenttia.4
Vain vähän liikkuvien lasten ja nuorten osuus on vähentynyt vuosina 2000–2015. Positiivinen kehitys on kuitenkin katkennut ja liikkumattomuus on alkanut jälleen lisääntyä. Vuonna 2021 alle tunnin viikossa hengästyttävää liikuntaa harrastaneita peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisia oli 28 prosenttia ikäluokasta. Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoita puolestaan 26 prosenttia ikäluokasta ja ammattikoulun 1. ja 2. vuoden opiskelijoita 42 prosenttia ikäluokasta. Vähän liikkuvia tyttöjä on kaikissa ikäluokissa enemmän kuin vähän liikkuvia poikia.4
Vähän (< 1 h/vk) hengästyttävää liikuntaa vapaa-aikana harrastavat nuoret 2000–2021 (Sotkanet)
Runsas liikunnan harrastaminen luo sekin tarvetta fysioterapialle. Yli puolet 11–15-vuotiaista nuorista saa vähintään yhden liikuntavamman vuodessa. Suurin osa vammoista sattuu urheiluseuroissa liikkuville nuorille, mutta vapaa-ajallakin vammoja sattuu joka neljännelle. Liikuntavammojen esiintyvyys on suuri etenkin 11-vuotiailla.7
Sivu on päivitetty 11.3.2024
[1] Kelan tilastotietokanta Kelasto. Sairaspäivärahojen alkaneet kaudet.
[2] Kelan tilastotietokanta Kelasto. Suomen työkyvyttömyyseläkkeensaajat sairauden mukaan.
[3] Eläketurvakeskuksen tilastotietokanta.
[4] THL Sotkanet
[5] Tilastokeskuksen StatFin tietokanta. 139f — Väestöennuste 2021: Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain, 2021–2040
[6] Sami Kokko & Leena Martin (toim.). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1.
[7] Tommi Vasankari & Päivi Kolu (toim.). Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018.
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
