Mielen hyvinvointi on toimintakykyä arjen ja elämän eri vaiheissa. Mielenterveys on yksilöllistä. Sen haasteita kokee kuitenkin ihan jokainen meistä elämänsä aikana. Liikuntatieteellinen Seura ja Suomen Paralympiakomitea kokosivat yhteen toimintarajoitteisille henkilöille kohdennetun Liikkuja-kyselyn, Seurakyselyn ja Yhdistyskyselyn keväällä 2024. Tämä Liikuttaako? -raportti paljasti, että mielenterveyden haasteita kokevat liikkuivat korkeintaan kerran viikossa ja viikoittainen liikuntamäärä jäi alle kahteen tuntiin.
Fysioterapeutin asiantuntijuuteen sisältyy vahva osaaminen terveyttä edistävien elintapojen, erityisesti liikkumisen, ohjauksesta ja neuvonnasta. Se on meille fysioterapeuteille ominainen osa ammattitoimintaamme. Mielenterveyden haasteita kohtaava ihminen ei kuitenkaan välttämättä hakeudu tai päädy ensimmäisenä fysioterapeutin vastaanotolle. Miten sitten tavoitetaan mielenterveyskuntoutujat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa liikkumisen näkökulmasta?
Liikuntatieteellisen seuran Soveltavan liikunnan aamuporinoissa keskusteltiin 7.2. liikkumisesta ja mielenterveydestä. Kati Rantonen, liikunta- ja elintapojen asiantuntija Mielenterveyden keskusliitosta, Leena Slup, fysioterapeutti Helsingin kaupungin psykiatrialta sekä Anne Tuomanen, Näsinkulman Klubitalon johtaja pohtivat keskustelussa mielenterveyskuntoutujien tavoittamista ja liikkumisen pariin ohjaamista.
On merkittävää, että ohjaus liikkumiseen tulee juuri siellä, mihin ihminen on ensimmäisenä yhteydessä, oli ensikontakti sitten sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, sosiaalihuollon ammattilainen tai kolmannen sektorin järjestötoimija. Miten saisimme kytkettyä liikkumiseen ohjaamisen ja kannustamisen kaikkeen toimintaan ja kaikkiin palveluihin? Se on usein ilmainen tai vähintäänkin edullinen ja tutkitusti tehokas hoitomuoto mielenterveyden kuntoutuksessa!
Kansantalouden ja kansanterveyden näkökulmasta on merkittävää, että ihminen saa ohjausta ja kannustusta liikkumisen pariin juuri siellä, missä hänet ensimmäisen kerran kohdataan. Muuten liikkumisen ja liikkeen hyödyntäminen osana kuntoutusta on vaarana jäädä jopa kokonaan hyödyntämättä. Kaupungit tarjoavat usein maksutonta liikuntaneuvontaa, mutta epäilenpä, ettei ihminen mielenterveydellisiä haasteita kokiessaan ole ensimmäisenä yhteydessä kaupungin liikuntaneuvontaan.
Näsinkulman Klubitalon johtaja Anne Tuomanen toi esille, että liikkumisen puhe tulisi tuoda niin matalalle kuin mahdollista. Liikkumisen tai liikunnan lisäämistä tavoitellessa ei kannata edes puhua kilpa- tai huippu-urheilusta, ehkä ei urheilusta ylipäänsä. Jokaisella on oma liikuntaidentiteetti, jota voi toteuttaa monella tavalla. Toinen käy mielellään metsässä samoilemassa, toinen museossa. Kaikki käy! Kaikki liike ja liikkuminen on hyväksi!
Aamuporinoiden keskustelijat toivat esille tärkeän näkökulman mielenterveyskuntoutujien liikkumiseen liittyen, vertaisuuden. Vertaisuus on merkittävä tekijä liikkeelle lähtemisessä. Mielenterveyden haasteissa liikkeelle lähtemistä voivat hankaloittaa aloitekyvyttömyys, yksinäisyys, sosiaalisten tilanteiden välttely tai pelko. Liikkumisen pariin on erityisen haastavaa ohjautua mielenterveyshaasteen keskeltä silloin, jos ihmisellä ei ole rutiininomaista, liikunnallista elämäntapaa taustalla. Soveltavan liikunnan aamuporinat -webinaarin keskustelijat nostivat esille, että kun kannustus liikkumiseen tulee vertaiselta, on se usein tehokkaampaa.
Kolmannen sektorin toimijat järjestävät liikunnallista toimintaa, kuten erilaisia liikuntaryhmiä. Ammattilaisen vetämänä ryhmät toimivat toki loistavasti, mutta joskus tehokkainta on, että idea ja ohjaus toimintaan tuleekin ryhmäläiseltä, jolloin vertaisuuden kokemus parhaimmillaan vahvistaa motivaatiota liikkeelle lähtemiseen.
Toisaalta vertaisia voi löytää mistä tahansa, ihan kaikkialla, missä on ihmisiä, on hyvin todennäköisesti mielenterveyskuntoutujiakin.
Tarvitsemme ehdottomasti enemmän matalan kynnyksen liikkumismahdollisuuksia, jotka kuitenkin ovat järjestettyjä. Järjestöt tekevät tässä tärkeää työtä. Yhteistyön mahdollisuuksia tulisi hyödyntää entistä enemmän ja laajemmin. Mielenterveyden keskusliiton liikunta- ja elintapojen asiantuntija Kati Rankonen toi Soveltavan liikunnan aamuporinat -webinaarissa esille tärkeän näkökulman siitä, etteivät mielenterveysasioihin profiloituneet järjestöt ja muut toimijat edistäisi mielenterveyskuntoutujien liikkumismahdollisuuksia yksin tai keskenään, vaan toiminnan järjestämisessä hyödynnettäisiin kansanterveysjärjestöjen yhteistyötä laajemminkin. Word!
Tämä mahdollistaa myös sen, ettei tietty matalan kynnyksen palvelu tai toiminta kohdistu vain mielenterveyskuntoutujille, vaan matalan kynnyksen liikkumismahdollisuuksia olisi ihan kaikille. Ei ole kovinkaan hedelmällistä kohdistaa palveluita tai liikkumisen mahdollisuuksia diagnooseihin tai häiriöihin ylipäänsä. Jos toiminta on aidosti matalan kynnyksen toimintaa ja inklusiivista, on se suunnattu parhaimmillaan ihan jokaiselle, oli kyseessä mielenterveyskuntoutuja tai ei.
Erityisasiantuntija
(yksityinen sektori, kirjaaminen)
p. 045 7884 3359
emmi.aalkivi@suomenfysioterapeutit.fi
