Ikääntyvän terveys ja toimintakyky herättävät huolen palvelujärjestelmän kantokyvystä. Vuonna 2040 monella hyvinvointialueella joka viides asukas on yli 75-vuotias1. Tällä hetkellä yli puolet ikääntyneistä kokee terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi2. Alle puolet elämänlaatunsa hyväksi3, kolmanneksella on suuria vaikeuksia arkitoimissa4. Lähes kolme neljännestä liikkuu liian vähän5.
Ikääntyneiden säännöllisen kotihoidon kustannukset ovat arviolta 1–2 miljardia euroa vuodessa ja ympärivuorokautisen hoidon kustannukset yli 2 miljardia euroa6. Miljardikustannuksista huolimatta palvelujärjestelmä on tehoton ja heikentää tarpeettomasti ikääntyvän kansalaisen elämänlaatua ja toimintakykyä.
Fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn on kustannustehokkainta vaikuttaa silloin, kun merkittäviä oireita tai toimintarajoitteita ei vielä ole. Suomalainen palvelujärjestelmä ryhtyy kuitenkin toimeen vasta, kun ”tarve on todellinen”. Toisin sanoen liian myöhään.
Suomalaiseen luonteeseen kuuluu usein korkea kynnys pyytää apua. Moni kärsii vaivojensa kanssa pitkään itsekseen. Lopulta kamelin selkä katkeaa ja ambulanssi vie sairaalaan, jossa passivoiva hoito turmelee sen, mitä toimintakyvystä on jäljellä7. Moni sairaalaan joutunut ei enää palaa kotiinsa, vaan päätyy ihmiskunnan arkistoon, jossa vastassa on ahdas laitosympäristö ja alipalkattu ja ylityöllistetty henkilöstö.
Ympärivuorokautisessa hoidossa sivuutetaan vanhuspalvelulain vaatimukset toimintakyvyn ylläpitämisestä ja elämänlaadun säilyttämisestä. Kuntoutusta ei ole, liikkumaan ei mahdu ja ruokailu, peseytyminen ja wc-toimet hoidetaan omassa vuoteessa. Syynä on joko resurssien puute tai henkilöstön asenne, usein molemmat. Osaamattomuuttakin vanhuspalveluissa on paljon.
Ikääntyneen elämästä katoaa hoitopalveluissa sisältö. Monen elämä päättyy ennenaikaisesti.
Palvelujärjestelmän muuttaminen on mahdollista. Avaimet ihmisarvoisiin vanhuspalveluihin ovat sote-alan johtajien ja poliittisten päättäjien käsissä. Toisaalta jokainen kansalainenkin voi olla osa muutosta.
Kansalaiset voivat kantaa enemmän vastuuta omasta terveydestään. Jokaisen ikääntyneen kannattaa olla fyysisesti aktiivinen ja liikkua terveysliikuntasuositusten mukaisesti. Kestävyysliikuntaa, kuten kävelyä, tulee kertyä vähintään kaksi ja puoli tuntia viikossa. Lihasvoimaa kannattaa harjoittaa kahdesti viikossa, esimerkiksi kuntosalilla tai vesijumpassa. Ruokailutottumuksissa kannattaa noudattaa kansallisia ravitsemussuosituksia. Päihteitä tulee käyttää kohtuudella.
Yksinkertaisia asioita, joissa lähes kaikilla on kuitenkin parannettavaa. Liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle 3,2–7,5 miljardia euroa vuodessa8, ylipaino miljardin9, tupakointi 1,5 miljardia9 ja alkoholi kaksi miljardia euroa9. Näihin säästötalkoisiin kannattaa osallistua, vaikutus elämänlaatuun on taatusti positiivinen.
Suurin vastuu palvelujärjestelmästä on kuitenkin palveluiden järjestäjillä.
Kuntien tulee panostaa terveyttä edistävään työhön ja liikkumisen esteettömyyteen ja turvallisuuteen. Toimiva ikäystävällinen joukkoliikenne, edulliset liikuntapalvelut ja harrastustoimintamahdollisuudet tukevat väestön toimintakykyä ja parantavat elämänlaatua. Kunnissa on tehty paljon hyvää työtä, mutta paljon on myös jätetty tekemättä. Ilman järjestöjä tilanne olisi lohduton.
Kuntien tulee myös tukea ikääntyneille sopivien asuntojen rakentamista. Sote- ja kuntoutuspalvelut pitäisi integroida tarkoituksenmukaisesti ikääntyneen omaan kotiin. Laitokset ja vanhainkodit on purettava.
Hyvinvointialueiden työ on suurin. Koko ikääntyneiden palvelujärjestelmä on uudistettava. Kuntoutuksen tulee kuulua jokaiseen ikääntyneen sairaalahoitojaksoon, ensimmäisestä hoitopäivästä lähtien. Ikääntyneen kotitilanteen selvitys on käynnistettävä heti hoitojakson alussa. Passivoivista palveluista on luovuttava ja tilalle luotava uusia, aktiivisia ja elämänlaatua tukevia palvelukokonaisuuksia.
Ikääntyvän väestön kuntoutuspalveluiden määrä on moninkertaistettava ja toimintarajoitteisiin on puututtava varhaisessa vaiheessa. Kotihoitoon tulee kuulua myös kotikuntoutusta ja jokaisen ympärivuorokautista hoitoa saavan tulee olla säännöllisen kuntoutuksen piirissä. Vuoteeseen hoitamisen hoivakulttuurista on luovuttava ja kuntouttava hoitotyö otettava ainoaksi toimintamalliksi jokaisessa terveyden- ja sosiaalihuollon yksikössä. Hankintapolitiikassa on ymmärrettävä, että kuntoutuksesta on sovittava hankintasopimuksissa tai palveluseteleiden sääntökirjoissa. Sitä ei tehdä, mistä ei ole sovittu.
Eduskunnan tulee korjata sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön ikäsyrjintä ja vahvistaa ikääntyneiden subjektiivista oikeutta asianmukaisiin ja ihmisarvoisiin sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluihin. Vanhuspalvelulakiin on säädettävä velvoite kuntoutuksen järjestämisestä ja Kelan kuntoutuslakia on muutettava siten, että 65 ikävuoden rajoite poistetaan.
Ikääntyneet ansaitsevat palvelujärjestelmän uudistuksen. Uusi palvelujärjestelmä tuottaa pitkällä tähtäimellä kokonaiskustannuksiin merkittäviä säästöjä, lisää hyvinvointia ja parantaa sote-palveluiden vetovoimaa. Pelkästään ympärivuorokautista hoitoa vähentämällä voidaan rahoittaa kattavat kuntoutuspalvelut kaikille ikääntyneille, ketkä niitä tarvitsevat. Terveyttä edistämällä vähennetään sairauksien ja vammojen kustannuksia sadoilla miljoonilla euroilla. Uudistuksessa voittavat kaikki: ikääntyneet sekä heidän läheisensä, sote-palveluiden henkilöstö sekä kansantalous.
Päättäjien on aika osoittaa, että ikäystävällinen Suomi näkyy muuallakin kuin vaalipuheissa. Hallitusohjelmasta on löydyttävä tilaa ikääntyneille.
Juttu on julkaistu alun perin Eläkkeensaajien keskusliiton jäsenlehdessä (Eläkkeensaaja 1/2023).
(1) Tilastokeskus. Väestöennuste.
(2) THL Sotkanet. Indikaattori 4336. Vuosi 2020.
(3) THL Sotkanet. Indikaattori 4273. Vuosi 2020.
(4) THL Sotkanet. Indikaattori 4537. Vuosi 2020.
(5) THL Sotkanet. Indikaattori 4430. Vuosi 2020.
(6) Korpi J. 2022. Ikääntyneiden kuntoutusta on tehostettava. Suomen Fysioterapeutit ry.
(7) Covinsky KE, Pierluissi E, Johnston CB. Hospitalization-associated disability: ”She was probably able to ambulate, but I’m not sure”. JAMA. 2011 Oct 26;306(16):1782-93. doi: 10.1001/jama.2011.1556. PMID: 22028354. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22028354/
(8) Liikkumattomuuden lasku kasvaa –vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Vasankari, Tommi; Kolu, Päivi; Kari, Jaana; Pehkonen, Jaakko; Havas, Eino; Tammelin, Tuija; Jalava, Janne; Koski, Harri; Pihlainen, Kai; Kyröläinen, Heikki; Santtila, Matti; Sievänen, Harri; Raitanen, Jani; Tokola, Kari (2018-04-05)
(9) Neittaanmäki, Pekka; Malmberg, Jose; Juutilainen, Harri. Kalleimpien kansansairauksien selvitysraportti. Jyväskylän yliopisto, 2017.3.
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
