Mauri was here -kiertue on tärkeä osa Suomen Fysioterapeuttien opiskelijatyötä. Sen puitteissa liiton erityisasiantuntija Mauri Katajisto on jalkautunut oppilaitoksiin joka syksy jo kohta kymmenen vuoden ajan. Hyvähenkiset tapaamiset opiskelijoiden kanssa tuovat liittoa lähemmäs tulevaisuuden ammattilaisia. Samalla ne tarjoavat näkökulmaa siihen, miksi järjestäytyminen, ammatin kehittäminen ja oman alan etujen puolustaminen on niin tärkeää.
Liiton 80. juhlavuoden kunniaksi halusimme jälleen ottaa vierailukohteiksi myös työyhteisöt. Näin tapahtui myös ensimmäisenä kiertuevuonna 2017. Yhteistyökumppaneiden tuella Mauri sai alleen kiertueajoneuvon, jonka teippaukset herättivät takuulla huomiota katukuvassa.
Karavaani lähti liikkeelle Turusta 4. syyskuuta ja reissu jatkui kaksi kuukautta. Ajokilometrejä kertyi Helsingin ja Rovaniemen välillä 8000. Siihen mahtui kaikkien fysioterapeuttikoulutusta tuottavien oppilaitosten lisäksi 50 työyhteisökäyntiä, joiden puitteissa Katajisto kohtasi lähes 350 fysioterapeuttia. Ja sen lisäksi vielä ne 650 opiskelijaa, eli kaikkineen noin 1000 henkilöä.
–Jos jotenkin tätä kiteyttäisi, niin hyvin konkreettisesti näillä kiertueilla on saanut havaita, miten me fysioterapeutit todella teemme töitä hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa paikoissa, Katajisto pohtii.
Eikä Mauri was here -kiertue tietysti olisi mainettaan vastaava, ellei osaa käynneistä olisi toteutettu niin sanotusti pommeina, eli yllättäen ja ennalta ilmoittamatta.
–Esimerkiksi Jyväskylässä ajoin sattumalta itselleni entuudestaan tutun Kyllön terveysaseman ohi ja päätin kävellä ovesta sisään, Katajisto kertoo.
–Siellä oli joukko fysioterapeutteja parhaillaan etäkoulutuksessa, joten en voinut muuta kuin moikata ja jättää kassillisen kirjoja ovensuuhun. Hetken varmasti ihmettelivät, että kuka tuo oikein oli ja mitä se jätti tänne, hän nauraa.
Soitto perään korjasi tilanteen, vaikka olihan Mauri siellä lopulta muutenkin tunnistettu.
Julkisella sektorilla sote-alojen työntekijöitä on ennalta arvattavasti keskusteluttanut siirtyminen kunnista hyvinvointialueille. Katajisto kertoo, että muutoksen tuomat vaikutukset työntekijöiden arkeen ovat olleet hyvin vaihtelevia eri alueilla.
–Käytännössä meillä on 21 hyvinvointialuetta, joista jokainen tekee asioita tavallaan, hän pohtii.
Joillain alueilla esimerkiksi terveysasema ja erikoissairaanhoito ovat edelleen, entiseen tapaan, toisistaan erillään. Fysioterapeuttien työ on jatkunut pitkälti vanhoissa uomissaan.
Joillain alueilla taas perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito on yhdistetty jopa fyysisesti saman katon alle. On melko ilmeistä, että kahden erillisen työyhteisön yhdistäminen ei aina suju täysin kitkattomasti. Erilaisten toimintakulttuurien myötä yhteentörmäyksiäkin tapahtuu.
Lisäksi mukaan mahtuu niitä, joissa vastaavan kaltaisia muutoksia on tehty eri yksiköissä mahdollisesti jo vuosia aiemmin. Niissä työskentelevien fysioterapeuttien arkeen hyvinvointialueet eivät välttämättä tuoneet juuri mitään uutta.
Kaiken kaikkiaan muutosten näköalapaikalla ovat olleet lähinnä esihenkilöt. Asiakastyötä tekevien fysioterapeuttien arki oman työnsä parissa tuntui kaikkialla sujuvan melko mutkattomasti, eikä asiakastyö itsessään juuri ollut muuttunut.
–Usein suurimmat arjen haasteet ovat liittyneet esimerkiksi sähköisten järjestelmien käyttöön, prosessien keskeneräisyyteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen, joka ei suoraan kytkeydy asiakastyöhön, Katajisto kertoo
Varsinaiseen fysioterapeutin työhön liittyneet muutokset koettiin useammin positiivisina kuin negatiivisina. Joillain alueilla organisaatiomuutos oli esimerkiksi vähentänyt fysioterapeuttien käyttämistä hoitotyöhön. Erityisesti tämä korostui kotihoidossa.
Myös esihenkilömuutokset olivat monilla alueilla positiivisia. Hyvinvointialueen myötä esihenkilö saattoi ensimmäistä kertaa olla terapeuttitaustainen. Fysioterapeutit kokivat myös monilla alueilla päässeensä hyvin mukaan omaa ammattiaan koskevaan päätöksentekoon ja tekemään konkreettisesti uudistamistyötä.
Viime aikoina enenevässä määrin uutisissa vilkkuneet hyvinvointialueiden yt-neuvottelut eivät tunnu luovan kovin suuria uhkakuvia fysioterapeuttien ylle. Henkilöstö luottaa vahvasti siihen, ettei valmiiksi resurssipulasta kärsivistä toimialoista ryhdytä ainakaan ensimmäisten joukossa karsimaan.
Yksityissektorilla Katajisto tapasi lähinnä pienyrittäjiä. Kela-korvausten, ketjuuntumisen ja ostopalveluteemojen ohella keskustelua käytiin opiskelijaharjoittelusta.
–Oli ilahduttavaa huomata, miten käytännössä kaikki suhtautuivat tähän positiivisesti ja kokemukset olivat pelkästään hyviä. Harjoittelupaikkoja tarjotaan mielellään, Katajisto kehuu.
Hän kannustaakin kaikkia yrittäjiä rohkaistumaan ja luottamaan siihen, että harjoittelun mahdollistaminen kääntyy aina yrityksen kannalta plussan puolelle.
–On kiistatta hyvin tärkeää, että opiskelijat pääsevät tekemään harjoittelunsa asianmukaisesti. Sitä kautta yritykset tuottavat itselleen ammattitaitoista tulevaisuuden työvoimaa!
Moni pienyrittäjä on kuluneen vuoden aikana huomannut asiakaslistojensa täyttyvän aiempaa rauhallisemmin. Ne kyllä täyttyvät, mutta eivät enää viikoiksi eteenpäin. Osin tämä johtuu yleisestä taloustilanteesta, mutta myös Kela-korvausten poistumisella on asiassa roolinsa.
–Niinkään kyse ei ole rahasta, vaan ennemminkin siitä, että lähetekäytännön poistumisen myötä asiakkaiden ohjautumisessa fysioterapiaan on ollut puutteita, Katajisto harmittelee.
Osansa tilanteessa tekee myös ketjuuntuminen. Yrittäjät kokevat huolta siitä, miten isot ketjut syövät paikalliset pienyritykset.
–Isoilla toimijoilla on luonnollisesti paljon paremmat mahdollisuudet esimerkiksi hinnoilla pelaamiseen, Katajisto toteaa.
–Tämä luo epävakautta kilpailutilanteeseen pienyrittäjien kustannuksella.
