Työterveyshuollolla on tärkeä merkitys sairauspoissaolojen ennaltaehkäisijänä ja terveysongelmien hoitajana. Pitkäjänteisellä terveydenedistämistyöllä voidaan ehkäistä sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Tutkitusti työkykyä tukevia keinoja tulisi ottaa laajemmin käyttöön työpaikoilla. Vahva yhteistyö ja suunnittelu työterveyshuollon kanssa edistää onnistunutta työhön paluuta.
Yritysten solmiessa työterveyshuoltosopimuksiaan on kriittistä, onko niillä käytettävissä kyllin terveydenhoitoalan osaamista ja osuvatko panostukset oikeisiin kohtiin. Suomen Fysioterapeuttien puheenjohtaja Tiina Mäkinen mainitsee esimerkkinä kuvantamispalvelut.
– Työterveyshuolto käyttää kuvantamispalveluihin vuosittain reilusti yli 30 miljoonaa euroa. Eniten kuvataan lannerankaa. Kuvantaminen ei paranna ketään ja saattaa jopa kääntyä itseään vastaan. Selkäkipuinen alkaa varoa rasitusta, ja todelliseen kipua aiheuttavaan syyhyn ei edes päästä käsiksi. Kuvaaminen ei aina kerro, mistä kipu tosiasiallisesti johtuu.
Kuvantamis- ja laboratoriotutkimusten sijaan Mäkinen panostaisi laadukkaaseen moniammatilliseen yhteistyöhön ja matalan kynnyksen keinoihin kuten liikunnalliseen kuntoutukseen masentuneille tai lyhyisiin terapiajaksoihin.
Mäkisen mukaan julkisen sairaanhoidon ja työterveyshuollon välinen yhteistyö ei toimi riittävän hyvin. Työntekijä saatetaan passittaa takaisin perusterveydenhuoltoon ja prosessi alkaa alusta. Työnjaon ja roolien pitäisi olla selvemmät, jotta perusterveydenhuollossa ei tarvitsisi tehdä samoja havaintoja uudestaan. Esimerkiksi Keski-Suomessa on onnistuttu vähentämään päällekkäistä työtä Työote-toimintamallin avulla.
Sairauksia ennaltaehkäiseviä toimia pitäisi painottaa enemmän. Rahallista kannustinta on vaikea nähdä, jos vuosi tai kaksi koetaan liian pitkäksi seuranta-ajaksi, ja katse on sen sijaan kvartaalissa.
– Ennaltaehkäisevissä toimissa aikaperspektiivin olisi oltava pitempi, Mäkinen sanoo.
Kansansairauksista melkein kaikki saataisiin ehkäistyä fyysistä aktiivisuutta lisäämällä.
– Jos ihmiset liikkuisivat enemmän, meidän huolistamme puolet häviäisivät saman tien. Liikunta on niin merkittävä asia, ja se on vähentynyt koko ajan. Ihmisen fyysisellä kunnolla on suora vaikutus mielenterveyteen. Eihän mieli jaksa, jos ei keho jaksa ja koko ajan pitää työskennellä äärirajoilla. Meillä on paljon lapsia, jotka eivät pääse kyykkyyn tai jaksa juosta sataa metriä. Osasta näkee jo nyt, että he eivät tule kestämään nykyajan työelämää.
Mäkinen teroittaa, että erityisesti fyysistä työtä tekevien pitäisi saada systemaattista koulutusta ergonomisiin tapoihin tehdä työtä. Esimerkiksi hoitajapula ei ainakaan vähene, jos hoitajat kuluttavat kehonsa loppuun nostaessaan tai tukiessaan potilaita istumaan tai kävelemään kuormittavin ottein ja ilman asianmukaisia apuvälineitä.
Hyvä työnantaja ymmärtää työn ja vapaa-ajan tasapainon tärkeyden.
– Lisäksi työpaikalla on hyvä olla psykososiaalista kuormitusta ennaltaehkäisevät ja erityisesti aivoergonomiaa tukevat keinot ja käytänteet. Liikunnan, tauotuksen ja yhteisöllisyyden edistäminen on sekin olennaista, sanoo Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja Kirsi Grym.
Viime kädessä vastuu edellä luetellusta on työnantajalla, mutta työterveyshuolto voi olla tässä isona apuna. Lisäksi Grym kannustaa kuuntelemaan työntekijöiden näkemyksiä vaikkapa yhteisöllisyyden kehittämisestä.
Hän nostaa esiin, että esihenkilöiden tulisi tuntea työntekijöidensä työ, jotta he voivat puuttua ongelmiin ajoissa. Työnohjaus korostuu erityisesti työssä, jossa on paljon henkistä kuormitusta ja ammattietiikkaan liittyvää pohdintaa. Se tarjoaa konkreettista ennaltaehkäisyä ja parantaa työhyvinvointia. Myös esihenkilöt ja johtajat tarvitsevat työnohjausta.
– Haasteena on, että työnantajat vaativat näyttöjä kustannustehokkaista keinoista. Työterveyshuolto vinkkaa, miten kannattaisi toimia, mutta usein se kaatuu siihen, että vaikutuksia on vaikea arvioida euroina. Tulokset ja säästöt näkyvät vasta vuosien päästä.
Toimivia keinoja tukea työkykyä on olemassa. Ne vain pitäisi ottaa käyttöön. Usein työnantajat ostavat vain minimin työterveyspalveluita.
– Toivoisin, että Suomessa tarjolla oleva laaja-alainen osaaminen työkyvyn tukemisessa otettaisiin paremmin käyttöön. Työterveyshuollon lakisääteisenä tehtävänä on ennaltaehkäisy. Se pitäisi ymmärtää kyllin laajasti ja ulottaa esimerkiksi psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, Grym sanoo.
Psyykkisesti kuormittunutta työntekijää saattaisi auttaa esimerkiksi työkierto eli uudet tehtävät saman organisaation sisällä.
– Näin pääsee kokeilemaan uutta ja saa perspektiiviä omaan työhönsä. Tai olisiko mahdollisuuksia tarjota opintovapaata tai haluaako työntekijä täydennyskouluttaa itseään pitempään. Täydennyskouluttautuminen on yksi tavoista hankkia lisää vaikuttavaa osaamista ja reflektoida omia ja muiden koulutuksiin osallistuvien työkäytäntöjä.
Täydennyskouluttautuminen on myös mitä parhainta työhyvinvoinnin edistämistä.
– Työssä kehittyminen on tärkeää työntekijän pystyvyyden ja työn mielekkyyden kannalta.
Grym huomauttaa tämäntyyppisten mahdollisuuksien kaventuneen, kun maan nykyinen hallitus on päättänyt lakkauttaa sekä aikuiskoulutustuen että vuorotteluvapaajärjestelmän.
Sairauspoissaoloista syntyvistä kustannuksista 73 prosenttia johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja mielenterveysongelmista.
– Keskeisin haaste on, että tästä joukosta vain kolmasosalla on käyntejä työfysioterapeuteilla tai työpsykologilla. Tutkimusnäyttö tukee sitä, että fysioterapeuteilla on keinoja, jotka kohentaisivat tilannetta, Tiina Mäkinen sanoo.
– Suoraa pääsyä fysioterapeutille pitäisi tehostaa sekä työterveyshuollossa, hyvinvointialueilla että yksityisellä sektorilla. Asiakasohjauksessa on kehittämisen varaa, koska viime vuonna työterveyslääkäreiden asiakkaista edelleen joka kolmannen käyntisyynä olivat tuki- ja liikuntaelinvaivat. Kaikki tuki-ja liikuntaelin ongelmaiset tulisi ohjata ensisijaisesti fysioterapeutille.
Fysioterapeuttisella harjoittelulla voidaan vaikuttaa stressiin, masennuksen ja ahdistukseen. Vaikutusmekanismit ovat fysiologisia, immunologisia ja psyykkisiä.
– Pelkästään mielenterveyden kasvaviin haasteisiin meillä olisi paljon nykyistä enemmän annettavaa, jos toimet olisivat moniammatillisempia, sanoo Mäkinen.
Tutkimusnäytön mukaan lyhyet fysioterapiajaksot vaikuttavat suotuisasti masennuksen, stressin ja ahdistuksen lievittymiseen. Tutkimusten perusteella joka toinen masentunut saa apua fysioterapeutin ohjaamasta liikunnallisesta kuntoutuksesta, mutta sitä ei hyödynnetä Suomessa juuri lainkaan.
– Mieleen liittyvät kuormitustekijät näkyvät ja tuntuvat usein kehossa. Jos ajatellaan vaikka ahdistusta, moni osaa kohdistaa sen paikan kehossa oli se sitten puristusta rintakehällä tai vatsassa.
Mäkinen on huomannut, että monelle on helpompaa lähteä purkamaan tilannettaan kehollisista havainnoista käsin kuten oman kehon jatkuvasta jännittyneisyydestä, levottomuudesta tai kivusta.
Työkyky on yksi toimintakyvyn osa-alueista. Toimintaterapeutit ovat arjen toimintakyvyn ja merkityksellisen toiminnan asiantuntijoita.
– Tarkastelemme ihmistä ympäristössään jonkin toiminnan kuten työn parissa. Pyrimme muodostamaan kokonaisvaltaista käsitystä ihmisen elämästä. On tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus osallistua työelämään, koska työ on merkityksellinen ja suuri osa ihmisen elämää, sanoo Suomen Toimintaterapeuttiliiton puheenjohtaja Kirsi Wikman.
Hän ravistelee osatyökykyisyyden määritelmää ja muistuttaa, että meistä kuka tahansa on osatyökykyinen muutaman huonosti nukutun yön jälkeen tai jos elämässä on muita kuormittavia tekijöitä. Vaikkapa huoli läheisestä muistisairaasta läikkyy helposti työpäivänkin keskelle.
– Tarvitsemme yhteiskunnallista keskustelua siitä, mitä osatyökykyisyys on ja onko mahdollista tehdä työtä työkyvyllä, joka ei ole sataprosenttinen. Jos ihminen tekee työtä puolipäiväisesti, jääkö hänelle tarpeeksi rahaa elämiseen? Ja voisiko työnantaja järjestää niin, että töitä tekisikin kaksi henkilöä puolipäiväisesti yhden sataprosenttista työaikaa tekevän sijaan?
Aika ei ole ainut mittari työkyvyn määrittämisessä. Toimintaterapeutit muokkaavat esimerkiksi ympäristöön liittyviä tekijöitä työntekijän toiminta- ja työkykyä vastaavaksi.
– Jos työntekijällä on esimerkiksi haasteita aistisäätelyn kanssa ja avokonttori on hänelle kuormittava, oma huone sivummalla voi ratkaista tilanteen.
Wikmanin mukaan olemme olleet niin taitavia tehostamaan, että jäljellä on vain vähän sellaisia töitä, joita pystytään joustavasti muokkaamaan toimintakykyä vastaavaksi.
Ihminen pääsee tällä hetkellä toimintaterapeutin arvioon usein vasta sitten, kun työkyky on heikentynyt melko huonoksi. Jos esille nousee huolta työkyvyn heikentymisestä, kuunteleminen ei riitä, vaan pitäisi tehdä konkreettisia jatkotoimenpiteitä.
Nykyinen kulttuuri on Wikmanin mukaan diagnoosikeskeistä, ja toisinaan diagnoosia jäädään odottamaan, vaikka voitaisiin jo toimia.
Sairauspoissaololla olevaan työntekijään on tärkeä olla yhteydessä. Kun työhönpaluu on ajankohtaista, työyhteisön tarjoama tuki ja työn muokkaaminen ovat keskeisiä.
Vahva yhteistyö ja suunnittelu työterveyshuollon kanssa edistää onnistunutta työhön paluuta.
Jos työhön palaavalle tehdään erityisjärjestelyjä, työyhteisön pitää ymmärtää, miksi näin toimitaan. Työtä voidaan keventää, työaikaa lyhentää tai lisätä etätyötä.
– Ajantasainen perehdytys on myös hyvä huomioida. Käytännöissä on saattanut tapahtua muutoksia poissaolon aikana, Grym sanoo.
Jos poissaolon taustalla ovat olleet mielenterveyssyyt, pitää tarkastella elämää kokonaisuudessaan: mitä tapahtuu kotona, vapaa-ajalla ja työssä. Masennukseen sairastuneen identiteetti on voinut muuttua ja mielessä herätä kysymyksiä omasta pystyvyydestä.
– Työhönpaluu kannattaa aloittaa porrastetusti ja mahdollisimman varhain. Vuoropuhelu takaa sen, että paluu onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. Jaksottainen paluu tai kevennetyt työtehtävät voivat olla ratkaisu, Wikman sanoo.
Keventäminen voi Wikmanin mukaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työnantajan kanssa sovitaan työajan tai työtehtävien keventämisestä joko ennalta ehkäisevästi tai työhön paluuta tukevasti. Fyysisesti kuormittavassa työssä esimerkiksi sotealalla selvitetään, voiko väliaikaisesti tehdä työtä, joka ei kuormita fyysisesti niin paljon.
– Puhumme oikea-aikaisesta palvelusta. Työikäisten kohdalla ollaan usein tosi väärässä kohdassa toimintaterapian oikea-aikaisuuden näkökulmasta.
Tehdäänkö juuri sinun työyhteisössäsi kehittämistyötä, jonka tuloksista olet innostunut? Tule kertomaan siitä muille!
