Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi maaliskuun alussa Suomen Fysioterapeuteilta asiantuntijalausunnon esityksestä työfysioterapeuttien aseman muuttamisesta työterveyshuollon ammattihenkilöiksi. Muutos vahvistaisi työfysioterapeutin roolia kuntoutusprosessissa ja mahdollistaisi itsenäisen toiminnan nykyistä paremmin. Edellinen, vuonna 2001 tehty laki ei ole saavuttanut tavoitettaan työterveyshuollon moniammatillisen yhteistyön syventämisestä.
–On hienoa, että yhteinen tahtotila on nyt löytynyt, toteaa liittoa kuulemistilaisuudessa edustanut kehittämisasiantuntija Hanna Häkkinen.
–Työfysioterapeuttien aseman muuttaminen asiantuntijasta ammattihenkilöksi poistaa työterveyshuollon sisäisen yhteistyön keskeisen rakenteellisen esteen ja lisää mahdollisuuksia aitoon moniammatilliseen yhteistyöhön, hän jatkaa.
–Toimiva moniammatillinen yhteistyö taas tuottaa myönteisiä vaikutuksia muun muassa työn tuottavuuteen ja työurien pituuteen.
Työterveyshuollolla on merkittävä rooli väestön työkykyisyyden ylläpitämisessä. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin syy sairauspoissaoloille ja toiseksi yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle heti mielenterveyden häiriöiden jälkeen.
–Työfysioterapeutit ovat ainoa työterveyshuollossa toimiva terveydenhuollon ammattiryhmä, joka on koulutettu tule-sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon, Häkkinen muistuttaa.
Työfysioterapeuttien mahdollisuudet tuoda omaa ammattitaitoaan työterveysyhteistyöhön kasvavat merkittävästi, kun nykyinen jako asiantuntijoihin ja ammattihenkilöihin poistuu. Sen myötä moniammatillinen yhteistyö vahvistuu ja asiakasorganisaatioilla on paremmat mahdollisuudet saada tarpeidensa mukaista osaamista oikea-aikaisesti. Työfysioterapeuttien osaamista voidaan hyödyntää laajemmin ja varhaisemmassa vaiheessa esimerkiksi työpaikkaselvityksissä, työn ja työolosuhteiden muokkauksessa sekä kuntoutuksen suunnittelussa ja tuessa.
–Työfysioterapeuttien suoravastaanottotoiminnan mahdollistuminen viime vuoden alusta alkaen tehosti kyllä yksilöasiakkaiden saamaa ohjausta ja neuvontaa, mutta työympäristön haasteita se ei ratkaise, Häkkinen toteaa.
–Työpaikoille tarvitaan moniammatillista toimintaa, joka tukee työkykyä ja ennaltaehkäisee ongelmia.
Vaikka nykyinen laki ei sinänsä estäkään moniammatillista toimintaa työpaikoilla, jako asiantuntijoihin ja ammattihenkilöihin aiheuttaa epäselvyyttä ja kapeuttaa toimintaa. Moniammatillisen yhteistyön porrastettu toimintamalli ei ole toiminut asiakasorganisaatioiden ja työterveyshuollon oman toiminnan kannalta tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.
–Vastaavaa porrasteista jakoa laillistettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden välillä ei ole käytössä missään muualla terveydenhuollossa, Häkkinen sanoo.
