Suomen Fysioterapeutit katsoo, että jokaisella fysioterapeutilla tulee olla mahdollisuus osallistua ammatilliseen täydennyskoulutukseen vähintään yhden opintopisteen (27 h) verran vuodessa. Lisäksi työaikaa tulee olla käytettävissä ammatillisen osaamisen edistämiseen vähintään kolme tuntia viikossa.
Täydennyskoulutus herättää runsaasti keskustelua fysioterapeuttien keskuudessa. Halua kouluttautumiseen ja oman osaamisen syventämiseen on runsaasti, mutta koulutuksiin ei ole aina helppoa osallistua, eikä työaikana useinkaan ennätä perehtyä ammattikirjallisuuteen, tai edes keskustella kollegoiden kanssa asiakastyön haasteista.
Jatkuvan oppimisen mahdollistaminen on yksiselitteisesti työnantajan vastuulla. Valitettavan usein työnantajat eivät kuitenkaan kanna vastuutaan, eikä jatkuvan oppimisen mahdollistamiseksi ole varattu riittävästi taloudellisia voimavaroja.
– Vaikka lainsäädäntö velvoittaakin henkilöstön täydennyskoulutuksen suunnitelmallisuuteen ja asianmukaiseen budjetointiin, ovat koulutusmäärärahat onnettoman pieniä valtaosassa työyksiköitä, harmittelee Suomen Fysioterapeuttien erityisasiantuntija Juho Korpi
Liitto pitää tärkeänä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien vahvistumista ja on tämän vuoksi laatinut jatkuvan oppimisen suosituksen, jossa määritellään sekä ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistumisen vähimmäismäärä, että muun jatkuvan oppimisen mahdollistava työajan käytön vähimmäismäärä.
– Suosituksia tulkittaessa on tärkeää ymmärtää eri käsitteiden erot, jottei synnyt sekaannuksia ja epäselvyyttä, Korpi korostaa
Jatkuva oppiminen on elinikäistä oppimista, jossa fysioterapeutti hankkii ja kehittää omaa ammatillista osaamistaan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmään ja työelämän muuttuviin olosuhteisiin liittyvää osaamistaan muodollisissa ja epämuodollisissa oppimistilanteissa. Ammatillinen täydennyskoulutus puolestaan ylläpitää, ajantasaistaa ja lisää fysioterapeutin ammattitaitoa ja osaamista, mutta ei yleensä tuota uutta ammattipätevyyttä, toisin kuin ammatillinen erikoistumiskoulutus.
Suomen Fysioterapeutit katsoo, että fysioterapia-alalla ammatillisen täydennyskoulutuksen ehdoton vähimmäismäärä on yksi opintopiste vuodessa, eli noin 27 tuntia. Tämän lisäksi jokaisella fysioterapeutilla tulee olla mahdollisuus käyttää kolme tuntia työaikaa viikossa ammatillisen kehittymisen edistämiseen, kuten itsenäiseen opiskeluun tai ammattikirjallisuuteen perehtymiseen.
– Jokaisella terapeutilla tulisi olla mahdollisuus osallistua koulutuksiin tai seminaareihin vuosittain, ei ainoastaan substanssiosaamisen vahvistamiseksi tai päivittämiseksi, vaan myös verkostoitumisen ja kollegiaalisten kohtaamisten mahdollistumiseksi, Korpi korostaa.
– Työajan käytön mahdollistaminen on aivan keskeinen työkulttuurin muutos. Se mahdollistaa osaamisen päivittämisen hyvin edullisesti, verkko on tietoa täynnä, hän painottaa.
Suomen Fysioterapeutit korostaa, että työajan käyttö itsenäiseen opiskeluun ja muu jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien laajentaminen ei saa johtaa ammatillisen täydennyskoulutuksen vähentymiseen. Yhtä lailla on tärkeää arvioida erikseen työntekijöiden ja organisaation tarve ammatilliselle erikoistumiskoulutukselle. Työpaikoilla on huolehdittava, ettei yksittäisten työntekijöiden erityisosaamisen kehittäminen tapahdu muiden työntekijöiden osaamisen päivittämisen kustannuksella.
– Ei voi tietenkään olla niin, että jos työyhteisössä tarvitaan erityisasiantuntijuutta, sen hankkiminen vie kaikki koulutusmäärärahat ja muun henkilöstön osaamisesta huolehtiminen laiminlyödään, Korpi alleviivaa.
Jatkuvan oppimisen tulee olla suunnitelmallista ja perustua työyksiköissä tehtyyn osaamistarpeiden arviointiin. Hyvä jatkuvan oppimisen suunnitelma huomioi sekä yksilöiden että työyhteisön tarpeet. Se myös kohdentaa käytettävissä olevat voimavarat tarkoituksenmukaisesti siten, että työyhteisön jäsenillä on mahdollisuus omien osaamistavoitteidensa saavuttamiseen. Suunnitelmallisuus on osa osaamisen johtamista, jolla tarkoitetaan tässä yhteydessä työyhteisöjen osaamistarpeiden tunnistamista ja työntekijöiden jatkuvan oppimisen kohdentamista siten, että pystytään vastaamaan sekä organisaation osaamistarpeisiin että työntekijän henkilökohtaisiin tavoitteisiin käytössä olevien voimavarojen puitteissa. Osaamisen johtaminen voidaan nähdä prosessina, jossa toistuvat säännöllinen osaamistarpeiden arviointi, suunnittelu, toteutus, implementaatio ja kehittämistyö sekä vaikutusten arviointi.
– Kaikki lähtee työn vaatimuksista, toisin sanoen asiakkaiden tarpeesta. Jatkuva oppiminen tulee kohdentaa asiakkaiden hyväksi, Korpi painottaa.
Suomen Fysioterapeutit on laatinut yhteistyössä Suomen Toimintaterapeuttiliiton kanssa osaamisen johtamisen suosituksen. Suosituksessa kuvataan jatkuvan oppimisen hyviä käytäntöjä ja annetaan konkreettisia ohjeita läpinäkyvän ja tasapuolisen johtamisen toteuttamiseen. Suositus on hyväksytty liittojen hallinnoissa kesällä 2024.
– Suositus kannattaa ottaa jokaisessa työyksikössä käyttöön, se tarjoaa konkreettista apua etenkin suunnitelmallisuuteen ja osaamistarpeiden tunnistamiseen, Korpi kannustaa.
