Kaksi pitkän työuran tehnyttä fysioterapiayrittäjää, Eija Soini ja Teija Simola, palkittiin lokakuun lopulla Vuoden Yrittäjänaisina. Tunnustuksen hyvin tehdystä työstä myöntävät vuosittain Suomen Yrittäjänaiset ry:n paikallisyhdistykset.
Loimaalainen Eija Soini päätyi yrittäjäksi työskenneltyään julkisella sektorilla lasten fysioterapeuttina. Suurimpana kannustimena yrittäjyyteen oli halu tehdä tiiviimpää yhteistyötä perheiden kanssa.
– Terveyskeskustyössä näin asiakkaana olevan lapsen polusta vain pienen väläyksen, Soini muistelee.
– Kohtasin esimerkiksi alkuvaiheen haasteen, josta tein arvion. Sitten lapsi siirtyi eteenpäin erikoissairaanhoitoon, enkä saanut juuri koskaan tietää hänen koko tarinaansa.
Fysioterapia Hupskeikka sai alkunsa vuonna 2002. Asiakasryhmänä ovat lapset, vauvoista kouluikäisiin. Pääpaino on neurologisissa asiakkaissa.
Soini sanoo olevansa yksinyrittäjä, joka ei kuitenkaan tee töitä yksinään.
– Yhteydenpito kollegoiden kanssa on tosi tärkeää, hän painottaa.
– Lisäksi tärkeitä ovat joustavat ja hyvät yhteistyösuhteet julkiselle sektorille, muun muassa erikoissairaanhoitoon. Ja myös moniammatillisesti.
Soini pitää surullisena yhteiskunnan nykysuuntaa, jossa perheille tarjottavat palvelut vähenevät ja avun saaminen vaikeutuu. Hän muistuttaa, että esimerkiksi kuntoutuksen viivästyminen aiheuttaa usein tilanteen vaikeutumisen ja paljon lisätyötä.
– Vaikka kaikki lapsen kanssa tekemisissä olleet ovat täysin yksimielisiä tukitoimien tarpeellisuudesta, ja kuntoutussuunnitelma on laadittu erikoissairaanhoidossa, maksajatahon säästöt käyvät suunnitelmiin kipeästi ja näkemättä lasta lainkaan, hän toteaa.
– Se tuntuu kaikista tosi pahalta – niin perheestä kuin terapeuteista ja muista yhteistyökumppaneista.
Soini toivoisi voivansa sanoa terapialasten perheille, että he voivat olla lapselleen vain vanhempia. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Perheet tekevät paljon sellaista työtä, joka oikeastaan kuuluisi terapeuteille.
Ennen kaikkea Soini on kuitenkin kiitollinen perheille, jotka ovat päästäneet hänet koteihinsa – sen kaikista tärkeimmän asian äärelle.
– Luottamus on tässä työssä kaikista tärkeintä, hän muistuttaa.
Myös sastamalainen Teija Simola tuntee lasten ja nuorten haasteet. Hän tosin näkee niiden toisen laidan työskennellessään aktiivisesti urheilevien parissa. Usein tarvitaan enemmän jarrua kuin kaasua.
Simola siirtyi yrittäjäksi työterveyshuollon tehtävistä vuonna 2006. Hän perusti yhdessä kahden muun fysioterapeuttinaisen kanssa Kunnon Startti Oy:n, jonka yhteydessä toimii kuntosali. Nämä puitteet ohjasivat kuin itsestään asiakaskuntaa tuki- ja liikuntaelinongelmaisten suuntaan. Simolalla ei edelleenkään ole sopimuksia hyvinvointialueen tai Kelan kanssa. Asiakkaat löytävät hänet pitkällisen paikallistyön ja urheiluseuratoiminnan kautta.
Simola näkee nuorissa sekä ”some-ilmiön” että yleisen aktiivisuuden ja liikunnan vähentymisen.
– Jos vertaa aiempaan, lasten ja nuorten kunto on heikentynyt varsinkin lihasvoiman ja kehonhallinnan osalta, hän pohtii.
Sosiaalinen media ja muu ärsyketulva aiheuttavat myös sen, että nuoret ovat aiempaa levottomampia. Eikä tämä rajaudu vain nuoriin. Myös varttuneemman asiakaskunnan kanssa joutuu usein keskustelemaan perusasioista, kuten ravinnosta ja palautumisesta.
– Ihmiset unohtavat helposti, että haastava työ voi aiheuttaa suurempaa palautumisen tarvetta, Simola sanoo.
Omaksi vahvuudekseen ja menestystekijäkseen hän arvioi asiakkailta saamansa palautteen kautta juuri kyvyn tarkastella erilaisia tilanteita kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti.
– Asiakkaat kokevat toki tärkeänä yleisen ammattitaidon, mutta myös kyvyn soveltaa tietoa sujuvasti yksilöllisissä elämäntilanteissa, hän kertoo.
Tärkeää on myös uskoa siihen, että mikään lopputulos ei ole ennalta kiveen kirjoitettu. Simola muistuttaa, että yksilöllisillä tekijöillä on suuri merkitys siihen, miten asiat kunkin kohdalla etenevät. Aina on mahdollisuuksia.
Soinin tapaan myös Simola pitää tärkeänä luottamuksellista asiakassuhdetta. Hän haluaa myös olla tekemisessään sanojensa mittainen. Oma liikunnallinen tausta antaa esimerkkiä ja mahdollistaa sen, että terapeutti pystyy itse siihen, mitä asiakkailleen ohjeistaa.
Siitä molemmat yrittäjänaiset ovat yhtä mieltä, että varsinaiseen yrittäjyyteen kuluva työaika on vuosien varrella kasvanut. Työssä on enemmän byrokratiaa ja paperitöiden vaatimuksia. Fysioterapeuttiyrittäjille tyypilliseen tapaan molemmat kun mieluiten keskittyisivät itse asiaan – fysioterapiaan.
Katso myös: Suomen Yrittäjänaiset ry
