Meilahden sairaala Helsingissä oli koronaepidemian ensimmäinen etulinja Suomessa. Sen maanalaisiin pysäköintitiloihin on varauduttu jopa rakentamaan väliaikainen telttasairaala, jossa voitaisiin antaa sekä teho- että vuodeosastohoitoa 150 koronapotilaalle. Vaikka potilasmäärät ovat toistaiseksi pysyneet maltillisina, fysioterapiayksikössäkin on ehditty jo hoitaa noin 250 koronaan sairastunutta.
Fysioterapeuttien esimiehenä toimivalle osastonhoitaja Helena Launiemelle tautitilanne alkoi valjeta kansainvälisten ystävien ja kontaktien kautta jo alkuvuodesta.
–Erityisesti siinä vaiheessa, kun Hongkongissa työskentelevät tutut kollegat alkoivat kohdata tautia, tilanne herätti, hän kertoo.
–Tutustuin itsenäisesti aiheeseen, koska halusin tietää, minkälaisesta taudista oikein oli kysymys.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kaltaiselle organisaatiolle varautuminen erilaisiin tilanteisiin on arkipäivää. Kaikkeen on olemassa hyvät valmiussuunnitelmat. Edelliskerran niitä sovellettiin muutamia vuosia sitten sikainfluenssapandemiassa. Kun ensimmäiset tautitapaukset nyt havaittiin, ja suunnitelmat pantiin täytäntöön, kaikki eteni hyvin nopeasti.
–Tahti oli alussa hurjaa. Tilanne muuttui lähes tunneittain, kun koronapotilaille järjestettiin osastoja, Helena muistelee.
Fysioterapiayksikössä ensimmäiset toimenpiteet olivat lähinnä resurssien kartoittamista. Piti esimerkiksi löytää vapaaehtoispohjalta henkilöitä, jotka hoitaisivat mahdolliset koronapotilaat. Tavoitteena oli keskittää tehokkaasti perehdytystä ja eri verkostojen kautta tapahtuvaa yhteistyötä. Tällä hetkellä reservissä onkin osaavaa henkilöstöä paljon enemmän, kuin koronapotilaiden hoitoon on toistaiseksi tarvittu.
Myös henkilökunnan suojauksen suunnitteleminen oli tärkeää. Henkilöstöä koulutettiin tiiviisti hygieniaan ja suojautumiseen liittyvissä asioissa. Samalla tuotettiin uusia ohjeistuksia ja materiaaleja lähes päivittäin.
–Alkuvaiheessa saimme erityisesti Kiinasta artikkeleita, joka välitettiin heti tuoreeltaan henkilökunnan intranetiin kaikkien saataville, Helena kertoo.
HUS:n alueen monikulttuurisuudesta johtuen myös potilasohjeista tarvittiin nopeasti eri kieliversioita.
–Suomen, ruotsin ja englannin kielen lisäksi ohjeita tarvittiin muun muassa somaliaksi, arabiaksi ja venäjäksi.
Uudessa tilanteessa yhteistyö eri sidosryhmien kanssa on ollut arvokasta. Sitä on tehty paitsi sisäisesti eri fysioterapiayksiköiden välillä, myös ulkopuolisten tahojen, kuten Suomen Fysioterapeuttien kanssa. Esimerkiksi liiton käynnistämä yliopistosairaaloiden fysioterapiayksiköiden välinen yhteistyö on ollut hedelmällistä.
Epidemian alkuvaiheessa fysioterapeuttien roolia ja taudille altistumista jouduttiin pohtimaan paljon. Tästä kumpusi erilaisia kokeiluja. Esimerkiksi teho-osastolla testattiin talon sisäistä etävastaanottoa, jossa fysioterapeutti oli lähiterapian sijaan puhelimitse yhteydessä joko hoitajaan tai potilaaseen itseensä. Kokemukset olivat hyviä, mutta potilasmäärän lisääntyessä käytäntö kuitenkin hankaloitui. Mallia hyödynnetään silti edelleen kontakteissa päivystysalueen muihin sairaaloihin.
–Koronapotilaiden hoito on fysioterapeuteillekin todella haasteellista, Helena muistuttaa.
–Potilaan tila saattaa erityisesti hengityksen suhteen vaihtua hyvinkin äkillisesti. Tarkkana pitää olla, ja silloin on parempi olla itse läsnä.
Yksikössä työskentelevät fysioterapeutit saavat Helenalta suurta kiitosta ammattimaisesta ja positiivisesta suhtautumisesta.
–Asia otettiin vastaan hyvin rauhallisesti. Korona nähtiin lähinnä yhtenä, vaikkakin uutena, infektiosairautena muiden joukossa.
–Puhalsimme heti vahvasti yhteen hiileen, eikä esimerkiksi vapaaehtoisista ole ollut koronapotilaiden kohtaamisessa pulaa.
Henkinen tuki on silti ollut keskeistä. Sitä on saatu keskustelemalla asiasta paljon yhdessä.
Tautitilanteeseen sopeutumisen lisäksi työyhteisössä tehtiin nopeutetulla aikataululla iso digiloikka. Etävastaanottoja on fysioterapiassa otettu tehostetusti käyttöön eri poliklinikoilla. Ryhmätoimintaa ja joidenkin potilaiden hoitoa muun muassa reumasairauksissa ja naistentaudeissa on siirretty digihoitopolulle. Näin on toimittu myös esimerkiksi syöpätautien ensitietopäivien kanssa. Tilannetta on osaltaan helpottanut jo valmiiksi olemassa ollut Terveyskylä-verkkopalvelu, jonka alla olevaa Kuntoutumistaloa on nyt hyödynnetty paljon.
Palveluiden digitalisoituminen tapahtui pikakelauksella, vaikka pilotointia olikin tehty jo aiemmin. Launiemi uskoo, että tästä on kauaskantoista hyötyä. Esimerkiksi syöpäpotilaiden hoidossa etäratkaisut tulevat koronan jälkeenkin toimimaan hyvin. Kokemukset etäterapian soveltuvuudesta varsin erilaisille asiakasryhmille ovat olleet lupaavia.
–Esimerkiksi neurologisten potilaiden osalta oli alkuun pieni epäilys etäterapian toimivuudesta. Mutta yllättävän hyvin asioita pystytään tekemään näinkin.
Meilahdessa fysioterapeutteja ei ole jouduttu siirtämään tilapäisesti hoitotyön tehtäviin. Fysioterapeutit tekevät edelleen fysioterapiaa, mutta akuuttisairaalalle tyypilliseen tapaan kuntoutusta on tehty tähänkin asti moniammatillisesti.
–Emme esimerkiksi koskaan mene potilaan luo keskustelematta hänen tilanteestaan ensin omahoitajan kanssa, Helena kertoo.
Epidemian ensimmäisen aallon hiljalleen hiipuessa tilanne on Meilahdessakin jo lähtenyt normalisoitumaan. Koronapotilaiden hoito on tällä hetkellä keskitetty Kirurgiseen sairaalaan. Kesälomia kohti mennään kuitenkin pienessä epävarmuudessa. Erityisesti esimiehet ovat valmiudessa palaamaan lomalta nopeastikin töihin, jos kakkosaalto iskee. Helena kuitenkin uskoo vahvasti hyvin toimivaan organisaatioonsa. Työnantaja pitää hyvää huolta henkilöstöstä ja yhteishenki on vahva.
–Henkilöstö on ollut hyvin joustavaa ja positiivisesti asioihin suhtautuvaa. Sillä olemme aina päässeet eteenpäin, hän kiittelee.
–Kohtaaminen, edelläkävijyys ja yhdenvertaisuus ovat organisaatiomme perusarvoja. Sitä täällä tehdään joka päivä!
