–Vaikka kaikki tapahtui nopeasti, asiakkaat ovat ottaneet poikkeusjärjestelyt hyvin vastaan, kertoo HUS Psykiatrian mielialahäiriölinjalla työskentelevä fysioterapeutti Tanja Balk.

–Moni on itse asiassa jo toivonut, että normaalitilanteessakin voitaisiin jatkaa etäkäyntejä.

Haastavan ja muutostilanteisiin usein voimakkaasti reagoivan asiakaskunnan parissa työskentelevän Tanjan työ organisoitui uusiksi lähes yhden yön aikana. Työnantaja päätti, että lähiterapia korvataan etätapaamisilla aina kun se vain on mahdollista.

–Vaikka asiakkaat eivät ikärakenteensa puolesta usein kuulukaan riskiryhmään, psykiatrisilla potilailla on tyypillisesti paljon esimerkiksi somaattisia sairauksia, Tanja kertoo.

Muutos tapahtui niin äkillisesti, ettei henkilöstöä ehditty sen kummemmin kouluttaa uusien toimintamallien käyttöön. Jokainen terapeutti on ottanut tilanteen haltuun itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Keskeistä on kuitenkin ollut yhteydenpito asiakkaisiin ja heidän motivoimisensa uudenlaisiin työskentelytapoihin.

Tanjan työyhteisössä etätyöskentely ei sinänsä ole uutta. Hän kertoo, että jo aiemmin 5 % käynneistä on pyritty toteuttamaan etänä. Sekä videovälitteiset käynnit että puhelimitse tapahtuva ohjaus olivat tuttuja työkaluja.

–Tällä hetkellä noin 80 % käynneistä on etäkäyntejä, jotka toteutetaan pääosin videovälitteisinä.

Järjestelmiä sovelletaan joustavasti ja asiakaslähtöisesti

Tilannetta on helpottanut käytössä oleva Apotti-potilastietojärjestelmä, joka mahdollistaa jo itsessään videoyhteydet asiakkaisiin. Joidenkin kanssa käytetään myös yleisiä videoneuvottelujärjestelmiä, kuten Skypeä ja Teamsia. Tärkeintä on ollut kontaktin säilyttäminen asiakkaisiin joustamalla tarvittaessa toteutustavoissa. Tässä on onnistuttu hyvin.

–Minulla on kalenteri ihan yhtä täynnä kuin ennenkin, Tanja naurahtaa.

–Kaikki asiakkaat ovat pysyneet muutosten kyydissä, eikä kukaan ole tippunut pois. He ymmärtävät hyvin, että kyseessä on poikkeustila, eikä asioita ole varta vasten tai tahallaan ajettu tälle mallille.

Ihan kaikilla ei silti ole ollut mahdollisuutta, tai halua, etätapaamisiin. Heidän kanssaan on pyritty löytämään toisenlaisia ratkaisuja. Eikä videon välityksellä tapahtuva terapia muutenkaan pysty täydellisesti korvaamaan lähiterapiaa.

–Videon välityksellä ei esimerkiksi näe muutoksia ihon värissä. Tai jos kuva jähmettyy, ei heti voi tietää, onko kyse teknisestä häiriöstä vai asiakkaan reaktiosta, Tanja kertoo.

Myös asiakkaan ohjaaminen verkon välityksellä on ajoittain haastavaa, kun ei pysty kädestä pitäen opastamaan liikkeiden suorittamista.

–Asiakkaalla voi olla esimerkiksi suuria vaikeuksia hahmottaa, mikä ero mallinnuksella ja hänen omalla tekemisellään on.

–Tai jos asiakas tipahtaakin alivireystilaan ja passivoituu, on tilanteeseen vaikea päästä käsiksi etäyhteyden kautta.

Jos psykiatriset potilaat jätettäisiin tauolle, seuraamukset olisivat sellaiset, että ei siinä ainakaan säästöjä tulisi!

Käytännön työssään Tanja käsittelee asiakkaiden kanssa erilaisten mielialahäiriöihin liittyvien oireiden ja tunnetilojen kehollista puolta. Miten esimerkiksi ilo tai suru on pään sisäisen tunnetilan lisäksi myös kokonaisvaltaisen fyysinen kokemus. Tanjan asiakaskunnassa tyypillinen tunnetila on ahdistus.

–Sydän hakkaa, hengitys kiihtyy, vapisuttaa, vatsa on sekaisin, huimaa, tulee aistimuutoksia tai vaikka vaeltavia kiputuntemuksia. Ahdistuksen diagnostiset kriteeritkin ovat itse asiassa fyysisiä, Tanja muistuttaa.

–Fysioterapeutin kanssa harjoitellaan käsittelemään näitä tunteita ja reaktioita esimerkiksi autonomista hermostoa säätelemällä.

Toistaiseksi poikkeustila ei ole vaikuttanut Tanjan työnkuvaan. Ainoastaan tekninen toteutus on taipunut uuteen. Hän ei myöskään pidä kovin todennäköisenä, että juuri psykiatrian puolelta siirrettäisiin henkilöstä muihin tehtäviin. Ainakaan ihan ensimmäisten joukossa.

–Meillä potilasmäärät ovat edelleen korkeat, eikä heitä voi jättää ilman kuntoutusta, Tanja muistuttaa.

–Ylipäätään, tämä vallitseva tilanne on lisännyt paljon perusoireilua. Ahdistusoireet näkyvät voimakkaampina. On paniikkioireita, univaikeuksia ja madaltunutta toimintakykyä. Sekä tietysti ihan pelkoja, jotka usein johtavat hyvinkin katastrofaalisiin ajatusmalleihin, hän jatkaa.

–Saatetaan esimerkiksi hyvin konkreettisesti pohtia näitä ”mitä jos” -asioita. Ne voivat olla pitkällekin vietyjä ajatuksia vaikka siitä, jos itse sairastuisi ja tietämättään tartuttaisi jonkun läheisen, joka sitten kuolisi.

–Terve väestökin reagoi nyt tilanteeseen. On selvää, että jos ihmisellä ovat voimavarat jo valmiiksi lopussa, sieto isoihin muutoksiin on alhainen. He tarvitsevat ihan selkeästi psykiatrista tukea. Jos nämä potilaat jätettäisiin tauolle, ongelmat kasvaisivat niin suuriksi, että siinä ei ainakaan säästettäisi mitään!

Poikkeustoimien kestosta ei toistaiseksi ole tietoa. Tällä hetkellä katsellaan toukokuun loppua kohden, mutta samalla seurataan tiiviisti esimerkiksi valtion ja WHO:n ohjeistuksia. Omien kesälomien kohtalokin on vielä kysymysmerkki.

–Lomia ei tällä hetkellä voida myöntää pidemmällä tähtäimellä, eikä kesälomien pitomahdollisuuksista ole vielä tietoa. Edellinen loma oli jouluna, joten alkaahan se tuntua, jos kesän lomat kovasti viivästyvät, Tanja pohtii.

Fysioterapeutit ja korona on henkilökuvasarja,
jossa esitellään fysioterapeuttien koronavirusepidemian myötä muuttunutta arkea.

Olisiko sinulla tarinaa kerrottavana? Ole yhteydessä krista.alm@suomenfysioterapeutit.fi, niin sovitaan haastattelusta!