Lyhenne ICF lienee jo nykyisin tuttu fysioterapeuteille. Jokaisen on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, miten ICF:ää eli WHO:n Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta voidaan käyttää ja mitä tietoa se antaa fysioterapeutin käytännön työhön.
Keskeistä on huomioida, että ICF tukee näyttöön perus tuvaa fysioterapiaa huolellisen toimintakyyn arvioinnin ja kliinisen päättelyn kautta. Hyvinvointialueiden sote-uudistuksessa on pyritty edistämään ICF:n käyttöä kuntoutuksessa. Kelan palveluntuottajat tietävät hyvin, että Kelan standardeissa sen käyttöä edellytetään. Keväällä 2024 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi oppaan Kirjaamisopas: Toimintakyky, joka ohjeistaa kirjaamista ICF:n mukaisesti niin potilastietojärjestelmissä kuin vapaassa tekstissä.
ICF-kouluttajina olemme havainneet, että useat fysioterapeutit kokevat ICF:n käyttöönoton työlääksi ja aikaa vieväksi. Tähän voi olla useita syitä, kuten tietämättömyys ICF:n tarjoamasta näytöstä tai sen soveltamisen haasteet käytännön työssä. Vai puuttuuko tuki organisaatiolta?
Vaikuttava fysioterapia edellyttää näyttöä asiakkaan osallisuuden vahvistumisesta ja arkisuoriutumisesta. ICF:n käyttö voi edistää näitä tavoitteita, koska se mahdollistaa toimintakyvyn kuvaamisen yhteisellä kielellä eri ammattilaisten kesken ja vertailukelpoisen vaikuttavuuden arvioinnin. Asiakaslähtöisyys ja ammattien välinen yhteistyö ovat keskeisiä näkökulmia ICF:n käytössä. (1,2)
Kokonaisuutena ICF tarjoaa mahdollisuuden kattavasti arvioida toimintakykyä ja suunnitella kuntoutuksen kokonaisuutta. Sen käyttöönotto vaatii aikaa ja perehtymistä, mutta se parantaa fysioterapeutin kykyä tehdä kliinisiä päätöksiä ja tarjota asiakkaalle vaikuttavaa kuntoutusta. Sitä, mitä palvelun maksajatkin odottavat.
ICF tarjoaa rakenteen toimintakyvyn arviointiin, toimintakykytiedon järjestämiseen ja sen analysointiin. Se auttaa tunnistamaan ja kuvaamaan asiakkaan yksilöllisiä toimintarajoitteita (1,2), mikä tukee fysioterapian tavoitteiden asettamista, toteuttamista ja tulosten arviointia eli vaikuttavuutta. Hyvin suunniteltu ICF-pohjaisen tiedonkeruun toteuttaminen maksimoi toimintakyvyn arviointitiedosta saatavan hyödyn (1).
Miten tämä käytännössä voisi tapahtua? Esimerkkinä kuvaamme seuraavassa toimintakykytiedon keräämistä ja sen hyödyntämistä fysioterapiaprosessissa. Vaikuttavan fysioterapian tavoitteiden tulisi kiinnittyä ICF:n suoritukset ja osallistumien -osa-alueelle. Jo kuntouttajan täyttämistä esitietolomakkeista fysioterapeutin tulisi saada kuva, mitkä ovat kuntoutujan arjen merkityksellisiä toimia ja missä hän haluaa olla osallinen omassa arjessaan.
Kuntoutujaa haastattelemalla fysioterapeutti voi täydentää tarvittaessa tätä toimintakykytietoa. Näiden tietojen perusteella hän valitsee käyttämänsä arviointimenetelmät. Saatu tieto auttaa fysioterapeuttia ja kuntoutujaa asettamaan tarkoituksenmukaiset fysioterapiatavoitteet ja fysioterapeuttia valitsemaan toimivat menetelmät tavoitteiden saavuttamiseen.
Fysioterapian vaikuttavuuden esille tuominen edellyttää fysioterapeutilta huolellista toimintakyvyn arviointia, hyvää kliinistä päättelyä ja toimintakyvyn muutosten näkyväksi tuomista suoritukset ja osallistuminen -osa-alueella. Fysioterapeutti valitsee asiakaslähtöisesti ICF:n kuvauskohteista kaikkein olennaisimmat ja merkityksellisimmät kuvaamaan kuntoutujan toimintakykyä (3,4). ICF:n ydinlistojen käyttö tukee laajasti tutkitun toiminta kykytiedon hyödyntämistä. Jokaiselta ICF-osaalueelta on arvioitava ja kerättävä toimintakykyä koskevat tiedot erikseen, jotta voidaan arvioida niiden välisiä yhteyksiä ja syysuhteita.
ICF:ää voidaan käyttää apuna kliinisessä päättelyssä, joka perustuu toimintakyvyn osa-alueiden (ruumiin/kehon toiminnot, suoritukset ja osallistuminen) ja kontekstuaalisten tekijöiden (ympäristö- ja yksilötekijät) välisiin riippuvuussuhteisiin. ICF helpottaa hypoteesia
ja tavoitteiden asettamista, kun tunnustetaan, että kuntoutujan ympäristössä tapahtuvat muutokset, vallitseva asenneympäristö sekä aktiivisuus ja sosiaalinen osallistuminen voivat vaikuttaa kuntoutujan toimintakykyyn. (1)
Kuntoutujalta saaduista tiedoista ja fysioterapeutin arvioinnista syntyy synteesi. Tiedon mielekkäässä järjestämisessä fysioterapeutti voi hyödyntää esimerkiksi ICF-arviointilomaketta (5) eli Rehabilitation Problem Solving (RPS) -lomaketta (4).
Kuntoutujan näkemys omasta toimintakyvystään voi poiketa huomattavasti siitä, mikä on ammattilaisen näkemys. Dialogi on avainasemassa, kun yhdessä asetetaan kuntoutumisen tavoitteita. ICF tehostaa yhteistyötä kuntoutuksessa. Sen etuna on se, että siinä otetaan huomioon henkilön kokemukset, sairauden (sairauksien) vaikutus hänen elämäänsä sekä ympäristöön liittyvät ja henkilökohtaiset tekijät.
Päätavoite on asetettava osallistumisen tasolle eli asioihin, jotka ovat kuntoutujalle merkityksellisiä ja jotka hänen pitäisi pystyä tekemään omassa arjessaan (3).
Käytännön työssä tulee pohtia ICF:n osa-alueita yhdessä kuntoutujan ja hänen perheensä kanssa. RPS-lomakkeen lisäksi on mahdollista käyttää erilaisia ICF-pohjaisia työvälineitä.
Kuntoutussäätiön Spiral-menetelmä on kehitetty helpottamaan toimintakykyä tukevien tavoitteiden löytymistä. Siitä löytyvät omat kysymyksensä eri asiakasryhmille, kuten mielenterveyskuntoutujille, autismin kirjon nuorille ja henkilöille, joilla on kielellisiä vaikeuksia. Se soveltuu hyvin myös ammatilliseen kuntoutukseen, oppimisvaikeuksiin ja alkoholin käytön vähentämisen tueksi.
Yksi uusimmista on CanChild’n keittämä F-words, suomennettuna Suosikkisanat. Neljä työvälinettä (tavoitelomake, suosikkisanaprofiili ja -kollaasi sekä yhteistyösopimus) löytyvät CanChildin verkkosivuilta. (6)
Suosikkisanat tarkastelevat lapsen ja perheen elämää vahvuuksien ja mahdollisuuksien kautta, ja ne mahdollistavat tulevaisuuteen suuntautuneen kokonaisvaltaisen näkemyksen. Niitä voidaan hyödyntää konkreettisena apukeinona kliinisessä päättelyssä. Vaikka suosikki sanat on kehitetty lapsille, silti niitä voi soveltaa kaiken ikäisillä ihmisillä. (6)
Fysioterapeutin, mutta myös organisaation, on hyvä tunnistaa ICF:n hyöty. Se auttaa fysioterapeuttia keräämään tutkittuun tietoon perustuvaa näkemystä asiakkaan toimintakyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä.
Lisäksi ICF vahvistaa fysioterapeutin kliinistä päättelyä sekä auttaa kuntoutusinterventioiden kohdentamisessa ja ammattien välisessä yhteistyössä. ICF:ään paneutuminen voi tuntua haastavalta, mutta ajankäyttö kannattaa.
(1) WHO: How to use the ICF: A practical manual for using the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). Exposure draft for comment. October 2013. Geneva: World Health Organization.
(2) Atkinson HL, Nixon-Cave K: A tool for clinical reasoning and reflection using the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) framework and patient management model. Physical Therapy 2011;91:416-430.
(3) Rauch A, Cieza A, Stucki, G: How to apply the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) for rehabilitation management in clinical practice. European Journal of Physical and Rehabilitation Medicine 2008;44(3):329-342.
(4) Steiner WA, Ryser L, Huber E etal.: Use of the ICF model as a clinical problem-solving tool in physical therapy and rehabilitation medicine. Physical Therapy 2002;82(11):1098-1107.
(5) ICF Research Branch. ICF Case studies. The ICF assessment Sheet. 2018.
(6) Kinnunen A, Jeglinsky-Kankainen I: Suosikkisanat (F-Words) lasten kuntoutuskäytännöissä. Nordic Journal of Rehabilitation 2024;15:4. https://verkkolehdet.jamk.fi/nordicjournalofrehabilitation/2024/04/15/suosikkisanat-f-words-lasten-kuntoutuskaytannoissa/
