Sata vuotta sitten oli sama, hakeutuiko lääkärin, papin vai puoskarin puheille. Lääkärin mielestä sairaus johtui sapen, liman ja veren tasapainohäiriöstä. Pappi uskoi sairauden olevan synnin palkka, ja puoskarilla oli omat temppunsa (1). Patologisia havaintoja tehtiin, mutta sairauden syy jäi hämäräksi. Hoito oli sen mukaista.
Hippokrates esitti jo 460 eKr. hierontaa ja manuaalista terapiaa sairauksien hoitoon (2). Vielä 1940-luvulla iskiaskivun hoidoksi suositeltiin vuodelepoa, diatermia-syvälämpöä ja B-vitamiinia (3).
Nykyisin iskiaspotilaita ohjataan pysymään aktiivisena, ja fysioterapiajakso tulisi toteuttaa ennen leikkauspäätöstä (4). Nykynäytön mukaan myös eräillä muillakin operatiivisilla aloilla konservatiivinen hoito tulisi tarjota ennen leikkausta.
Nivelreumassa fysioterapia oli vielä 70-luvulla kivun hoitoa, jossa käytettiin parafiinia, syvä- ja pintalämpöä ja sähköhoitoja. Nykyiset reumalääkkeet taas mahdollistavat aktiiviset harjoitteet fysioterapiassa (5). Lääketieteen ja fysioterapian kehitys kulkevatkin usein rinnakkain.
Maailmanlaajuisesti joka kolmas ihminen tarvitsee kuntoutusta jossain vaiheessa, jolloin kuntoutuksesta olisi hyötyä (6). Valitettavasti resursointi ei tähän riitä, eikä fysioterapia toteudu riittävällä laajuudella.
Sote-uudistuskin edellyttää painopisteen siirtämistä erikoissairaanhoidosta perustasolle ja ennaltaehkäisyyn. Kiireettömään hoitoon tulisi päästä seitsemässä vuorokaudessa (7). Lisäksi Kela-korvauksen leikkaaminen vuonna 2023 yksityisistä lääkäri- ja fysioterapiapalveluista tulee kuormittamaan julkista sektoria ja lisäämään hoitovelkaa.
Positiivisia sote-uudistuksia ovat muun muassa fysioterapeuttien suoravastaanoton laajentuminen ja työfysioterapeutille pääsy ilman lähetettä.
Fysioterapian suunnittelun pohjana käytämme monipuolisesti tietoa muun muassa anatomiasta, sairauden patofysiologiasta, lääke- ja leikkaushoitojen sekä harjoittelun vaikutuksista sairauden kulkuun.
Aikaisemmin kliinisen työntekijän käytössä oli pääasiassa vain oppikirjoja ammattimme perustaksi, ja tutkimustietoa oli rajallisesti vain tieteellisissä kirjastoissa. Nykyisin elektroniset tieteelliset julkaisut ja kirjat tavoittavat ammattilaiset viiveettä paikasta riippumatta. Tieto on myös potilaiden saavutettavissa, ja he saattavat esittää osuvia kysymyksiä fysioterapian perusteluista tai tulla vastaanotolle tietty terapia mielessään.
Tiedon siirtyminen sähköisiin järjestelmiin on siis vauhdittanut tietoisuutta näyttöön perustuvista fysioterapiamenetelmistä. Näyttöön perustuvan fysioterapian tarkoituksena on mahdollistaa vaikuttava, tasalaatuinen ja turvallinen terapia paikasta tai fysioterapeutista riippumatta.
Näyttöön perustuvat menetelmät edistävät myös työntekijän työssä jaksamista ja hyvinvointia. Näyttö menetelmän vaikuttavuudesta antaa fysioterapeutille ammattieettisen selkänojan ja luottamuksen työn tuloksellisuuteen.
”NÄYTTÖ” terminä voidaan kuitenkin mieltää ahdistavana mörkönä, koska kliinisen työn ohessa kaikkea tutkimusnäyttöä ei ehdi seurata. Onneksi meillä on ansiokkaita työryhmiä laatimassa suosituksia näytön perustaksi.
Uusimmat kotimaiset ja kansainväliset suositukset on laadittu moniammatillisesti, ja joissakin Käypä hoito -työryhmissä potilaat ovat olleet mukana suositusten laadinnassa. Näyttöön perustuva fysioterapia määritelläänkin parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon yhdistämiseksi fysioterapeutin kliiniseen kokemukseen sekä asiakkaan käsityksiin.
Vaikka näyttöön perustuvat fysioterapiamenetelmät tarjoavatkin periaatteessa vaikuttavinta kuntoutusta, ”mitä rahalla voi saada”, ei sama terapiamuoto ole kaikille yhtä tehokas. Fysioterapiasuositukset pohjautuvat näyttöön, joka on keskimäärin paras mutta ei välttämättä soveltuvin kullekin yksilölle.
Nähtäväksi jää, pääsemmekö tulevaisuudessa laatimaan näyttöön perustuvia yksilöllisiä terapiasuosituksia. Esimerkiksi Suomessa ja Tanskassa on lähdetty kehittämään polven nivelrikon kuntoutuksessa asiakkaan tarpeisiin vastaavaa harjoittelumuotoa (8, 9). Ruotsissa on puolestaan luotu internetvälitteinen alusta henkilökohtaisen ohjauksen, koulutuksen ja vertaistuen tarpeisiin (10). Näissä teknologia-avusteisissa malleissa hyödynnetään asiakaskeskeistä biopsykososiaalista lähestymistapaa, jotta löydetään yksilölle soveltuvin kuntoutusmuoto.
Fysioterapeuteille kertyy kokemuksen myötä arvokasta osaamista ja hiljaista tietoa (11). Terapian sisällön uudistuminen edellyttää kuitenkin jatkuvaa aktiivisuutta.
Kokeneiden terapeuttien tietojen päivityksen ja suositusten seuraamisen on osoitettu olevan vähäisempää vanhemmilla kuin nuoremmilla fysioterapeuteilla (12). Samaisesta tutkimuksesta ilmeni myös, että hoidon laatu huononi, kun terapeutit vanhenivat. Jos tulee tunteita paikalleen jämähtämisestä, onkohan mietitty miksi?
Säästöleikkurit ovat karsineet terveydenhuollon rahoitusta, ja lyhytnäköisesti on säästetty myös koulutuksesta. Pari viimeistä vuotta koulutus on tapahtunut koronan vuoksi etänä. Säästöt lienevät yksi pullonkaula käytänteiden uusiutumisessa.
Meillä on jo käytössä laadukkaat kotimaiset suositukset yleisimmistä ja kansanterveydellisesti tärkeimmistä fysioterapian alueista. Myös esimerkiksi Kansaneläkelaitos, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos tuottavat vaikuttavuustietoa.
Tietyiltä fysioterapian aloilta näyttöä joutuu hakemaan kansainvälisistä meta-analyyseistä ja järjestelmällisistä katsauksista. Fysioterapeutin AMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa opetellaan tutkimista, kliinistä päättelyä sekä tutkitun tiedon käyttöä.
Käytännön työntekijöiden mukaan vieraalla kielellä tilastollisia menetelmiä sisältävien katsausten tulkitsemisessa on kuitenkin haasteita. Niille fysioterapeuteille, joille tietolähteen ja sen käyttökelpoisuuden arviointi ei ole tuttua, olisi hyvä tarjota koulutusta kliinisten taitojen lisäksi myös tutkimustulosten ja laadun tulkitsemiseen.
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan fysioterapian maisteriohjelma antaa valmiudet vaikuttavuustiedon tulkintaan ja soveltamiseen. Tutkinnon suorittaneet sijoittuvat usein fysioterapian ja kuntoutuksen suunnittelu-, kehittämis-, tutkimus- tai opetustehtäviin rikastuttaen tiedonsiirtoa ja tiedon jalkauttamista.
Kasvavan tutkimustiedon myllerryksessä on hyvä muistaa, että uudemmat tutkimustulokset täydentävät tai korjaavat edellisiä tutkimustuloksia. Siksi päätelmiä kannattaa tehdä vasta, kun useampi laadukas tutkimus tuottaa samansuuntaisia tuloksia. Valitettavasti fysioterapiassakin näkee toisinaan vedettävän melko vahvoja johtopäätöksiä asiantuntijablogeissa tai nettikirjoituksissa vetoamalla yhden artikkelin tuottamiin tuloksiin.
Valittuja kuntoutus- ja terapiamenetelmiä ei tulisi myöskään perustella esimerkiksi vanhoilla käytänteillä, taloudellisilla seikoilla tai tukeutumalla pelkästään vahvojen mielipidevaikuttajien lausuntoihin. Ihanteellista olisi, jos kliininen päätöksenteko perustuisi aina tutkimustietoon ja kriittiseen ajatteluun.
Tiedon implementointi käytäntöön vaatii myös panostusta. Uuden tiedon käyttöönotto on prosessi. Uusia asioita omaksutaan, kokeillaan ja muotoillaan omaan toimintaan ja asiakkaan tarpeisiin sopivaksi. Tueksi tarvitaan sitoutumista, koulutusta, laadukasta ohjausmateriaalia ja aikaa.
Tämänkin artikkelin kirjoittajat uskovat muutokseen pienin askelin. Kun kannustamme asiakkaita arvostamaan pieniä päivittäisiä saavutuksia heidän kuntoutusprosessissaan, ammattilaisten tulisi sallia sama mahdollisuus itselleen, kun he omaksuvat uusia tietoja ja taitoja.
Suomessa myös päättäjät ja poliitikot perustavat omat kantansa asiantuntijoiden laatimaan tutkimusnäyttöön. Luottamuksen osoituksena ministeriöiden valmistelevat virkamiehet pyytävät alamme asiantuntijoilta ja järjestöiltä konsultaatioapua kuntoutukseen liittyvään päätöksentekoon. Esimerkiksi fysioterapeuttien suoravastaanoton muodot ovat osoituksia asemastamme terveydenhuollossa.
Toppahousuvaalit (korona-ajan sote-vaalikampanja talvipakkasessa) on käyty. Juhlapuheiden aika on ohi. Sosiaaliturvamenot ovat kolmannes Suomen valtion budjetista, joten meidänkin alan on mietittävä painopistealueita ja toiminnan tehostamista. Tätä päivää ovat jo muun muassa etäfysioterapia sekä teknologia-avusteinen kuntoutus.
Mitä muuta tulevaisuus tuokaan? Mistä puolestaan luovumme? Uudistutaan ja estetään menoleikkurin höylän kohdistuminen kuntoutukseen sote-uudistuksen myllerryksessä.
Näyttöön perustuvan toiminnan avulla jokainen fysioterapeutti pystyy lisäämään fysioterapian vaikuttavuutta ja ammattikuntamme arvostusta. Haastamme kaikki viestimään alueellisella ja valtakunnan tasolla fysioterapian vaikuttavuudesta ja työmme merkityksellisyydestä.
Näyttäkäämme kaikki, että näyttöä on! ¡
(1) Junes M: Lääketieteen historiaa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2000/09/05/laaketieteen-historiaa. Viitattu 21.3.2022
(2) Bell K: Uncovering The History Of Physiotherapy. https://katiebellphysio.com/history-of-physiotherapy/. Viitattu 21.3.2022.
(3) Tammisto T, Tammisto C: Iskiaskipuja ja synnytysanalgesiaa. Kivunhoitoa 1940-luvulta 1960-luvulle. Finnanest 2010;43(2):104-106.
(4) Alaselkäkipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2017. Viitattu 21.3.2022. www.käypähoito.fi
(5) Nivelreuma. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Reumatologisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2022. Viitattu 7.4.2022
(6) Cieza A, Causey K, Kamenov K et al.: Global estimates of the need for rehabilitation based on the Global Burden of Disease study 2019: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2019.The Lancet 2020;396:2006-2017.
(7) Sosiaali- ja terveysministeriö. Hoitoon pääsy /hoitotakuu). https://stm.fi/hoitotakuu. Viitattu 21.3.2020.
(8) Shavazipour B,Afsar B, Multanen J et al.: Interactive multiobjective optimization for finding the most preferred exercise therapy modality in knee osteoarthritis. Ann Med. 2022;54(1):181-194.
(9) Skou ST, Roos EM: Good Life with osteoArthritis in Denmark (GLA:D): evidence-based education and supervised neuromuscular exercise delivered by certified physiotherapists nationwide. BMC Musculoskelet Disord. 2017;18(1):72.
(10) Thorstensson CA, Garellick G, Rystedt H et al.: Better Management of Patients with Osteoarthritis: Development and Nationwide Implementation of an Evidence-Based Supported Osteoarthritis Self-Management Programme. Musculoskeletal Care 2015;13(2):67-75.
(11) Gabbay J,le May A, Pope C et al.:Uncovering the processes of knowledge transformation: the example of local evidence-informed policy-making in United Kingdom healthcare. Health Research Policy and Systems2020;18(1):110.
(12) Choudry NK, Fletcher RH, Soumerai SB: Systemic review: the relationship between clinical experiencee and quality of healthcare.Ann Intern Med.2005;142:260-273.
