Herkkyyttä vaativa vuorovaikutus
yvä vuorovaikutus on fysioterapeutin tärkeä ellei tärkein taito. Pienetkin sanat ja eleet voivat vaikuttaa suuresti siihen, millaisena asiakas kokee kuntoutusprosessin ja miten hän siihen sitoutuu.
Sama pätee toki muihinkin terveydenhuollon ammattilaisiin. Kohtaamisen ensi hetket ovat ratkaisevia, sillä juuri silloin luottamus alkaa rakentua. Pelkkä tutkinto tai nimike eivät sitä takaa.
Huomaan itse kuuluvani niihin asenteellisiin, jotka tarkastelevat kohtaamaansa uutta ammattilaista tarkasti, omalla kohdallani lääkäriä. Aikanaan synnytyksen viivästyttäminen johti sepsikseen, enkä tullut kuulluksi. Tämä on tehnyt minusta varovaisen, ja luottamukseni on ansaittava keskustellen.
Tuskin kukaan ajattelee, että vastaanotolla voisi keskittyä vain fyysiseen vaivaan ja unohtaa vuorovaikutuksen. Mutta kun ideoin tätä teemanumeroa, törmäsin kysymykseen: ”Eikö vuorovaikutuksesta ole puhuttu jo liikaakin?”
Ei ole. Jos olisi, emme olisi inhimillisiä ihmisiä, eikä tieteen tarvitsisi tuottaa uutta tietoa esimerkiksi motivoivasta ohjauksesta. Jos emme reflektoi jatkuvasti omia toimintatapojamme, miten voimme kehittää niitä?
Menemme – ammattilaisinakin – jokaiseen kohtaamiseen erilaisin odotuksin ja tuntein. Avainasemaan nousee kohtaamisen luonne ja vuorovaikutustyyli.
Tässä numerossa Jenny Paananen kertoo, miten aito läsnäolo auttaa tunnistamaan asiakkaan pieniä kehollisia viestejä. Kun jokin tuntuu hänestä epäselvältä, ammatillinen läsnäolo jättää tilaa asiakkaan äänelle ja kokemuksille.
Sanaton viestintä lisää vuorovaikutuksen ymmärrystä ja on tärkeää myös läsnäolon ja empatian välittämisessä. Empatia ei ole vastakohta ammatillisuudelle, vaan kiinteä osa sotealan ammattilaisen osaamista, kuten Paananen korostaa.
Samoihin asioihin viittaavat myös Tiina Suopajärvi ja Kati Naamanka, kun he puhuvat kuuntelemisesta ihmisten välisen vuorovaikutuksen perustana. Se ei tarkoita vain kuulemista, vaan toisen viestin aitoa vastaanottamista – myös hänen arvojaan, asenteitaan ja tunteitaan.
Haastavat vuorovaikutustilanteet kuuluvat työhön, mutta jokainen kokee ne eri tavoin. Aija Logren muistuttaa, että kuntoutustilanteessa esille tullut erimielisyys on lahja. Kun asiakas kertoo esimerkiksi epäilevänsä harjoitteiden hyötyä, keskustelu auttaa työstämään asiaa yhdessä.
Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus – joko vahvistaa luottamusta ja asiakkaan sitoutumista kuntoutukseen tai jättää hänet erilaisten epävarmuuksien keskelle.
Kiire ja resurssipula haastavat laadukasta vuorovaikutusta, mutta niitä ei voi käyttää syynä sen laiminlyömiseen. Pienet teot, kuten kuunteleva katse, myötätuntoinen nyökkäys, kannustava sana, voivat olla ratkaisevia.
Eikä unohdeta muutoshoipertelua – tämän numeron parasta sanaa. Kuten Pilvikki Absetz toteaa, kuuntelu ja oikeat kysymykset ovat ammattilaisen tärkeimpiä työkaluja, mutta tavoiteltu muutos ei tapahdu hetkessä.
Miten sinä haluat tulla kohdatuksi? Ja miten voisit itse kohdata vielä paremmin?
Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi
