Onnellisuus näkyy
Kaupan kassajonossa ikäiseni nainen alkoi puhua iloisesti. Hän oli juuri osallistunut koiransa pentukoulutukseen. Minuun teki suuren vaikutuksen onnellisuus, joka hänestä välittyi. Tuo kohtaaminen sai pohtimaan: miten onnellisuus näkyy meissä ja millainen voima se on itselle ja toisille ihmisille.
Olemme jo seitsemättä kertaa maailman onnellisin maa. Vuosittaisessa tutkimuksessa onnellisuutta tarkastellaan tulotason, sosiaalisen tuen, elinajanodotteen, päätöksenteon vapauden, anteliaisuuden ja korruption vähäisyyden näkökulmista.
Tutkimuksessa ei kuitenkaan kysytä onnellisuutta, vaan tyytyväisyyttä, täsmentää psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen. Hänen mukaansa onnellisuus tunteena on melko lailla eri asia kuin onnellisuus tyytyväisyytenä. (1)
Ojasen mukaan nykytutkimus lähestyy onnellisuutta kolmen määritelmän kautta: tunneonni, tyytyväisyysonni ja mielenrauha. Tunneonni liittyy esimerkiksi mukavaan tapahtumaan, tyytyväisyysonni kognitiiviseen tulkintaan eletystä elämästä ja mielenrauha seesteiseen elämänotteeseen. (2)
Keskeinen kysymys on, voiko onnellisuutta oppia. Jos aiheeseen perehtyy, löytää runsaasti erilaisia ohjeita ja listoja. Vaikka geenien osuus onnellisuudessa on huomattava, 40–50 prosenttia, paljon jää tilaa omalle toiminnalle ja ympäristötekijöille (3). Myös halulle olla onnellinen.
Äärimmäisen mielenkiintoisia ovat yliopisto-opinnot, joissa perehdytään onnellisuuteen. Esimerkiksi Yalen yliopiston The Science of Well Being ja Bristolin yliopiston The Science of Happiness ovat opiskelijoille suunnattuja kursseja (4,5). Kurssit ovat vapaaehtoisia mutta hyvin suosittuja. Niissä oikaistaan onnellisuuteen liittyviä vääriä uskomuksia ja perehdytään uusiin tutkimuksiin ja tapoihin, joilla voimme vaikuttaa ajatteluumme ja siten lisätä onnellisuuttamme.
Pitäisikö onnellisuutta tukevia oppeja opettaa laajemmin suomalaisissa korkeakouluissa?
Bristolin yliopiston tuoreet tulokset (6) osoittavat, että henkilökohtaista onnellisuutta voidaan saavuttaa näyttöön perustuvien tapojen avulla. Kurssi kohensi välittömästi 10–15 prosenttia opiskelijoiden hyvinvointia. Mikä tärkeintä, vaikutus voi olla pitkäkestoinen. Yli puolet opiskelijoista säilytti myönteisen elämänasenteensa oppimiensa tapojen kautta vuosia kurssin jälkeen.
Mitä nämä tavat sitten ovat? Psykologian professori ja tutkimuksen toteuttanut Bruce Hood listaa niitä seitsemän: ystävällisten tekojen tekeminen, sosiaalisten yhteyksien lisääminen tuntemattomien kanssa, kokemuksista nauttiminen, huomion kiinnittäminen positiivisiin tapahtu miin ja asioihin, kiitollisuuden ja kiittämisen harjoitteleminen, fyysinen aktiivisuus ja meditaatiotekniikoiden tutkiminen.
Siispä jatkan keskusteluja tuntemattomien kanssa, ja nautin valoisista, kesältä tuoksuvista ja tuntuvista päivistä. Samalla kuuntelen linnun laulua ja mietin, miten upeita ihmisiä rinnallani on ja miten haluan kiittää heitä siitä.
Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi
