Ikääntyvän väestön nykyinen terveys ja toimintakyky herättävät huolen paitsi ikääntyneiden elämänlaadusta, myös palvelujärjestelmän kantokyvystä tulevaisuudessa. Vuonna 2040 monien hyvinvointialueiden asukkaista joka viides on yli 75-vuotias. Jos ympärivuorokautisen hoidon ja säännöllisen kotihoidon tarve säilyvät nykytasolla, kustannukset kasvavat lähes kahdella miljardilla eurolla 2040-luvulle tultaessa. Kustannusten kasvua on mahdollista vähentää ikääntyneiden toimintakykyä tukemalla. Suomeen tarvitaan vahvempi ikääntyneiden kuntoutusjärjestelmä, joka pitää sisällään myös oikea-aikaisia terveyttä edistäviä toimia.
Oheisessa vartin tietoiskussa avataan Suomen Fysioterapeuttien ratkaisuehdotuksia ikääntyneiden hoidon nykyiseen kriisiin.
Ikääntyneiksi kutsutaan tässä kirjoituksessa 75-vuotta täyttäneitä henkilöitä.
Vuonna 2022 alle puolet ikääntyneistä koki elämänlaatunsa hyväksi. Yli puolet koki terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi, ja yli 60 prosentilla oli jokin pitkäaikaissairaus. Kolmanneksella oli suuria vaikeuksia arjen toimissa ja joka kymmenes koki saamansa avun riittämättömäksi.1
Valtaosa (93 %) ikääntyneistä asuu omassa kodissaan. Osa pärjää hyvin, osa sinnittelee. Yli puolet asuvat yksin ja joka kahdeksas kokee itsensä yksinäiseksi. Viisitoista prosenttia (88 800 hlö) ikääntyneistä on säännöllisen kotihoidon piirissä ja 6,4 prosenttia (38 000 hlö) ympärivuorokautisessa hoidossa. Omaishoidossa yli 75-vuotiaista on 5,4 prosenttia (25 500 hlö).1
Ympärivuorokautisen hoidon kustannukset ovat keskimäärin 150 euroa päivässä, eli noin 55 000 euroa vuodessa2. Säännöllisen kotihoidon kotikäynnin yksikkökustannus oli 35 euroa vuonna 20173. Kustannukset ovat nousseet arviolta 18 prosenttia vuosien 2017 ja 2023 välillä, joten arvio tämänhetkisestä yksikkökustannuksesta on 41 euroa4.
Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon hoitopäiviä oli vuonna 2022 reilu 14 miljoonaa5 ja säännöllisen kotihoidon kotikäyntejä lähes 37 miljoonaa6. Säännöllisen kotihoidon kustannukset ovat näin ollen 1,5 miljardia euroa ja ympärivuorokautisen hoidon kustannukset 2,1 miljardia euroa vuodessa. Yhteensä säännöllisen kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon kustannukset ovat 3,6 miljardia euroa vuodessa. Arvio saattaa olla alakanttiin, sillä säännöllisen kotihoidon vuorokausihinnaksi on arvioitu 60 euroa2, jonka perusteella arvioituna kotihoidon kustannukset olisivat vielä noin puoli miljardia euroa korkeammat.
Suomi ikääntyy nopeasti. Ensi vuosikymmenelle siirryttäessä 75-vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut 36 prosenttia (+210 000 henkilöä) ja vuonna 2040 kasvua on jo 57 prosenttia (+328 000 henkilöä)7. Suurimmat piikit palvelutarpeessa ovat vasta tulossa.
Ikääntyneiden palvelutarpeen kasvu on jo alkanut. Ympärivuorokautisen hoidon asiakasmäärä on kasvanut vuosina 2010-2022 noin 56 prosenttia (+14 000 asiakasta) ja hoitopäivät ovat lisääntyneet 64 prosenttia (+5,5 miljoonaa hoitopäivää).5 Kotihoidon kotikäynnit ovat lisääntyneet vuosina 2014-2022 noin 30 prosenttia (+7 milj. käyntiä)6.
Väestön ikääntyminen lisää väistämättä sote-palveluiden tarvetta, ja niiden kustannuksia. Jos ikääntyneiden palvelutarve säilyy nykyisellä tasolla, vuonna 2030 säännöllisen kotihoidon käyntejä on 11 miljoonaa nykyistä enemmän ja vuonna 2040 jo 17 miljoonaa nykyistä enemmän. Ympärivuorokautisen hoidon hoitopäiviä olisi vuonna 2030 viisi miljoonaa nykyistä enemmän ja vuonna 2040 jo kahdeksan miljoonaa nykyistä enemmän.
Ilman palvelutarpeen vähentämistä säännöllisen kotihoidon kustannukset kasvavat vuoteen 2030 mennessä 450 miljoonalla eurolla ja vuoteen 2040 mennessä 740 miljoonalla eurolla. Ympärivuorokautisen hoidon kustannukset puolestaan kasvavat vuoteen 2030 mennessä 760 miljoonalla eurolla ja vuoteen 2040 mennessä 1,2 miljardilla eurolla. Yhteensä runsas palvelutarve lisää kustannuksia 1,2 miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä, ja lähes kahdella miljardilla eurolla vuoteen 2040 mennessä.
Liian moni ikääntynyt tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa tai säännöllistä kotihoitoa. Väestön ikääntyessä palvelutarve tulee ylittämään paitsi sote-järjestelmän, myös kansantalouden kantokyvyn. Vanhuspalveluiden taso on jo nyt liian heikko ihmisarvoisen ikääntymisen turvaamiseksi, joten ratkaisuna ei voi olla palveluiden leikkaaminen. Sote-henkilöstöä ei myöskään riitä nykyisen palvelujärjestelmän kasvattamiseen. Suomen on kyettävä huolehtimaan ikääntyvästä väestöstä myös tulevaisuudessa.
Ympärivuorokautista hoitoa ja säännöllistä kotihoitoa on mahdollista vähentää ikääntyneiden toimintakykyä parantamalla. Ehdotamme tämän mahdollistamiseksi seuraavia toimenpiteitä
1) Ympärivuorokautisen hoidon valtakunnalliseksi tavoitetasoksi on asetettava viisi prosenttia yli 75-vuotiaista.
Viiden prosentin taso kuvastaa sitä osuutta väestöä, joka tulee joka tapauksessa tarvitsemaan ympärivuorokautista hoitoa2. Vuonna 2022 vain Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa oltiin lähellä tätä tasoa, koko maan keskiarvo oli 6,4 prosenttia1. Vuonna 2022 viiden prosentin tavoitetasolle pääseminen olisi vähentänyt ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien määrää 8 400 henkilöllä ja säästänyt kustannuksia 463 miljoonaa euroa. Nykyisellä henkilöstömitoituksella (0,65) sote-henkilöstön tarve olisi vähentynyt 5 500 henkilöllä. Tulevaisuudessa tavoitetason saavuttaminen tarkoittaisi, että vuonna 2030 ympärivuorokautisessa hoidossa voisi olla 13 400 asiakasta vähemmän, jolloin kustannuksia säästyisi 736 miljoonaa euroa. Vuonna 2040 vastaavat määrät olisivat noin 15 400 asiakasta ja 846 miljoonaa euroa.
Etelä-Karjalassa on jo osoitettu kuntoutuksen vähentävän pitkäaikaishoidon tarvetta ja kuntoutukseen tehdyt investoinnit ovat tuottaneet siellä kolminkertaisen säästön8. Tieteellistä tutkimusta ikääntyneiden kuntoutuksen vaikuttavuudesta on runsaasti. Hyvien toimintamallien jalkauttaminen muille hyvinvointialueille mahdollistaa tavoitetasolle pääsemisen.
Ympärivuorokautisen hoidon vähentymisen tulee syntyä toimintakyvyn parantumisen kautta. Ei niin, että kotihoidon asiakkaina on entistä heikommassa kunnossa olevia henkilöitä. Ympärivuorokautisen hoidon rinnalla onkin tarkasteltava myös säännöllisen kotihoidon piirissä olevia ikääntyneitä ja säännölliselle kotihoidolle tulisi määritellä kansallinen tavoitetaso. Vuonna 2022 keskimäärin 14,8 prosenttia ikääntyneistä oli säännöllisen kotihoidon asiakkaita. Alueellinen vaihtelu on suurta: Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella asiakkaita oli vähiten (9,6 %) ja Kainuussa puolestaan eniten (19,6 %)9.
2) Ikääntyneiden kuntoutuksen voimavaroja tulee vahvistaa
Liian vähäinen kuntoutus johtaa säännöllisen kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon tarpeen lisääntymiseen, kustannusten kasvuun ja ikääntyneiden elämänlaadun heikkenemiseen. Kuntoutusta tarvitaan viimeistään silloin, kun arjen toimissa on vaikeuksia. Suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä onkin turvattu subjektiivinen oikeus kuntoutukseen juuri näillä kriteereillä10. Kaikille muille ikäluokille, paitsi ikääntyneille. Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus on ikääntyneiden ulottumattomissa, koska siihen on oikeus vain alle 65-vuotiailla. Kuntoutuslainsäädäntö on tältä osin syrjivä.
Vuonna 2022 arjen toimissa vähintään suuria vaikeuksia kokevia ikääntyneitä oli 28 prosenttia ikäluokasta, yli 170 000 henkilöä1. Sote-lainsäädännössä tai vanhuspalvelulaissa ei ole turvattu heille subjektiivista oikeutta kuntoutukseen. Ikääntyneiden kuntoutuksesta vastaa pääasiassa perusterveydenhuolto.
Vuonna 2022 noin 146 000 ikääntynyttä tapasi perusterveydenhuollossa kuntoutusalan asiantuntijan11. Terveyskeskuksissa kuntoutuskäyntejä on kuitenkin toteutunut vain neljästä viiteen yhtä asiakasta kohden. Vertailun vuoksi Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaille korvattiin fysioterapiaa vuonna 2023 keskimäärin 41 käyntiä kuntoutujaa kohden12. Liian vähäinen kuntoutus ei voi olla vaikuttavaa, eikä sillä ole mahdollisuuksia parantaa ikääntyneiden toimintakykyä.
Pitkäjänteistä ikääntyneiden toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta järjestetään Suomessa aivan liian vähän, eikä perusterveydenhuollolla ole tätä varten riittäviä voimavaroja. Ehdotamme, että ikääntyneille säädetään subjektiivinen oikeus kuntoutukseen, joko poistamalla Kelan kuntoutuslain ikäraja tai sisällyttämällä vastaava oikeus joko terveydenhuoltolakiin tai vanhuspalvelulakiin. Ikääntyneiden kuntoutuksen lisäämisestä aiheutuvat kustannukset eivät ainoastaan maksa itseään takaisin muiden sote-palveluiden kustannusten pienentyessä, vaan säästävät kokonaiskustannuksia merkittävästi8.
3) Ikääntyneiden kuntoutustarve tulee tunnistaa varhaisessa vaiheessa
Mitä varhaisemmin kuntoutuksen tarve tunnistetaan, sitä paremmat mahdollisuudet on ehkäistä toimintakyvyn heikentymistä. Arkitoimien vaikeudet on mahdollista kartoittaa esimerkiksi sähköisellä toimintakykyarviolla, jonka perusteella kutsuttaisiin tarkempaan toimintakyvyn arvioon ne ikääntyneet, joilla arjen toimissa on vaikeuksia. Järjestelmällinen kuntoutustarpeen arvioiminen kaikille arkitoimissa vaikeuksia kokeville (170 000 hlö vuonna 2022) maksaisi arviolta 15 miljoonaa euroa vuodessa. Arviointityön kustannukset ovat hyvin pieniä saavutettavaan hyötyyn nähden. Esimerkiksi jokainen ehkäisty lonkkamurtuma säästää 30 000 euroa13 ja jokainen ehkäisty vuosi ympärivuorokautisessa hoidossa säästää 55 000 euroa2.
Terveydenhuoltolain kokonaisuudistuksessa tulisi säätää ikääntyneiden toimintakyvyn arvioimisesta nykyistä velvoittavammin, esimerkiksi täsmentämällä terveydenhuoltolain 13. pykälää. Vanhuspalvelulain 15. pykälän mukainen palvelutarpeen selvittäminen käynnistyy liian myöhään, eikä mahdollista toimintarajoitteisiin puuttumista varhaisessa vaiheessa.
4) Ennaltaehkäisy alkaa työuran viimeisellä vuosikymmenellä
Ensimmäiset toimenpiteet elinvoimaisiin eläkevuosiin tulee käynnistää jo työterveyshuollossa. Työuran viimeisen vuosikymmen aikana tulisi johdonmukaisesti keskittyä työ- ja toimintakyvyn tukemiseen, ei ainoastaan työuran pidentämiseksi, vaan myös eläkevuosiin valmistautumiseksi. Elämäntapamuutoksissa tukeminen, eläkevuosien toimeentulon, sosiaalisten suhteiden sekä muiden merkityksellisten elämän sisältöjen puheeksi ottaminen ja suunnittelu parantavat hyvinvointia siirryttäessä työelämästä eläkkeelle. Työterveyshuoltolain 12. pykälään (työterveyshuollon sisältö) tulisi lisätä uusi kohta toimenpiteistä työuran viimeisen vuosikymmenen aikana. Työterveyshuoltoasetuksen 7. pykälään tulisi lisäksi kirjata velvollisuus erityiselle terveys- ja toimintakykytarkastukselle, esimerkiksi kaikille 55 vuotta täyttäneille. Arviointia tulisi jatkaa yksilöllisen tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Työelämän ulkopuolella oleville tulisi järjestää vastaavat palvelut perusterveydenhuollon kautta.
Elämän viides vuosikymmen on erinomainen aika terveyttä edistäville elämäntapamuutoksille. Ne turvaavat paisti työkykyä, myös loppuelämän toimintakykyä. Keskeisiä teemoja ovat ainakin riittävä fyysinen aktiivisuus, terveellinen ravitsemus, päihteiden kohtuukäyttö sekä yksinäisyys. Esimerkiksi liikunnalla voidaan ehkäistä käytännössä kaikkia kansansairauksia, mutta 72 prosenttia ikääntyneistä (yli 400 000 hlö) liikkuu terveytensä näkökulmasta liian vähän1. Terveyttä edistäviin palveluihin investoimalla vähennetään kalliiden sote-palveluiden tarvetta. Terveydenhuoltolain kokonaisuudistuksessa tulisi huomioida terveyttä edistävän työn mahdollisuuksien vahvistaminen ja etenkin kuntien ja hyvinvointialueiden vastuunjaon selkeyttäminen.
(1) THL Sotkanet. Indikaattorit 4375, 2451, 4382, 236, 3261, 4536, 1570, 4539, 3262, 4357, 5513, 3348, 4336 & 318. Vuosi 2022.
(2) Ryynänen O-P, Vauramo E, Malmi T & Koikkalainen V. Sote ja ikääntymisen ongelmat – selviämispolun etsintää. 2020. Kunnallinen kehittämissäätiö.
(3) Mäklin S & Kokko P (toim.). Terveyden- ja sosiaalihuollon yksikkökustannukset Suomessa vuonna 2017. THL. Työpaperi 21/2020.
(4) Tilastokeskus. Julkisten menojen hintaindeksi (2015=100), kuntatalous tehtäväalueittain, vuositieto, 2015-2021.
(5) THL Sotkanet. Indikaattorit 2729 & 2722. Vuodet 2010-2022.
(6) Avohilmo: Säännöllisen kotihoidon asiakkaat. Vuosi 2022.
(7) Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta. Tilasto 139f — Väestöennuste 2021: Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain, 2021-2040.
(8) Digi-Saimaa 9.8.2019. Hoivan tulevaisuus on etäkäynneissä, Eksoten laitospaikkoja on onnistuttu leikkaamaan neljännes – miljoona kotihoitoon säästi kolme miljoonaa.
(9) THL Sotkanet. Indikaattorit 3261 & 5513. Vuosi 2022.
(10) Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista, 9 §.
(11) Avohilmo: Terveydenhuollon avohoidon käynnit ikäryhmittäin, sukupuolittain ja hyvinvointialueittain. Vuosi 2022.
(12) Kelan tilastopalvelu, tietopyyntö.
(13) UKK-instituutti. Kaatumisista aiheutuvat seuraukset.
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
