Kunnallisessa päätöksenteossa on keskeistä tunnistaa liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden merkitys kuntalaisten, ja koko yhteiskunnan, hyvinvointiin.
Liikunnallisuutta ja fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää hyvin moninaisesti ja päätöksenteossa on tärkeää huomioida erilaisia näkökulmia ja vaikutustekijöitä. Hallinnoissa, politiikoissa, toimintatavoissa, ympäristöissä, yhteisöissä ja yksilötasolla voidaan tehdä paljon pieniä ja suuria terveyttä edistäviä päätöksiä. Erinomaisen hyvä vaikutusmahdollisuus on kuntien, yritysten ja yhteisöjen ylimmällä johdolla.
Kuntien johdon on tärkeää tunnistaa fyysisen aktiivisuuden positiivinen vaikutus kunnan talouteen ja liikunnallisuuden merkitys sekä vetovoimatekijänä että kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Kunnissa tulisi miettiä, millaisilla taloudellisilla kannustimilla liikunnallisuutta ja fyysistä aktiivisuutta voitaisiin edistää.
Ympäristö on keskeinen fyysisen aktiivisuuden ja liikunnallisuuden mahdollistaja. Suomalaiset tekivät viime vuosikymmenen alussa kolmanneksen matkoistaan jalan tai pyörällä. Jalankulkumatkojen keskipituus oli tuolloin 1,6 km ja pyöräilymatkojen 3,1 km. Jalankulun ja pyöräilyn osuudet ovat kuitenkin olleet jatkuvassa laskussa, ja työmatkaliikunta on vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi. Enää viidesosa työmatkoista kuljetaan jalan tai pyörällä. Murrosikäisten ja eläkeikäisten jalankulku ja pyöräily ovat vähentyneet eniten.
Ympäristön suunnittelu on kuntien ydintehtäviä. Esteettömyys on paitsi kaikkien kuntalaisten etu, myös osoitus siitä, että kunta haluaa mahdollistaa kaikille kuntalaisille mahdollisimman hyvän ja turvallisen asuinympäristön. Kaavoituksessa ja ympäristön suunnittelussa on tärkeää kuulla myös järjestöjä, koska esimerkiksi vammaisten voi olla vaikeaa tuoda toiveitaan ja kehitysehdotuksiaan esille. Järjestöt voivat tuottaa palveluita erityisryhmille omaa osaamistaan hyödyntäen ja kuntien on järkevää tehdä vahvaa yhteistyötä sekä järjestöjen että toistensa kanssa esteettömien ja saavutettavien palveluiden kehittämisessä ja tuottamisessa.
Fyysisen aktiivisuuden edistämisessä ei ole kyse niinkään taloudellisten resurssien lisäämisestä, vaan kokonaisvaltaisesta ajattelu- ja toimintatapojen muutoksesta sekä asioiden johtamisesta, koordinoinnista ja rakentamisesta uudella tavalla.
Kaikilta kuntalaisilta, mutta erityisesti kunnanvaltuutetuilta ja johtajilta, vaaditaan rohkeutta kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapoja. Lisäksi tarvitaan innostusta luoda ratkaisuja hallintorajat ylittäviin haasteisiin. Menestyvällä kunnanvaltuutetulla on hyvät verkostot ja luottamuksellinen yhteistyö keskeisten sidosryhmien kanssa.
