Sote-uudistuksen yksi tavoite on kustannusten säästäminen. Suomen Fysioterapeutit ry:n mukaan se voidaan toteuttaa, kun työterveyshuollon ydintiimissä toimivien lääkärien, terveydenhoitajien, fysioterapeuttien ja psykologien väliltä poistetaan jako ammattihenkilöistä ja asiantuntijoista. Oireileva asiakas ohjataan suoraan oikealle ammattilaiselle, mikä ehkäisee myös terveyden ja toimintakyvyn riskejä.
Työterveyshuollossa korostuvat monitieteisyys ja -ammatillisuus. Lainsäädännössä työterveyshuollon henkilöstö on jaettu ammattihenkilöihin (työterveyslääkärit ja -hoitajat), asiantuntijoihin eli työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit sekä muihin asiantuntijoihin. Työfysioterapeutilla ja työterveyspsykologilla on sama työterveyshuollon pätevöittävän koulutuksen vaatimus kuin ammattihenkilöillä.
Laki korostaa varhaista puuttumista työkykyä ja terveyttä uhkaaviin tekijöihin työpaikalla. Ammattihenkilö, asiantuntija ja muu asiantuntija -jako estää ja hankaloittaa tätä erityisesti työterveyshuollossa toimivien fysioterapeuttien, psykologien ja toimintaterapeuttien kohdalla. Se aiheuttaa myös turhaa byrokratiaa ja kustannuksia työnantajalle.
Nykyisin työterveyshuollon asiakas menee lääkärin vastaanotolle silloin, kun oireita ilmenee. Työterveyslääkärin ja -hoitajan on erittäin vaikea arvioida asiantuntijan tarvetta riittävän aikaisessa vaiheessa. Työfysioterapeuttien työn painopiste onkin siirtynyt jo oireileviin henkilöihin. Asiakkaalle määrätään usein ensin muita hoitoja, jolloin asiantuntijoiden osaamisen hyödyntäminen viivästyy.
Työfysioterapeutin arviosta, ohjauksesta ja neuvonnasta on erityisesti hyötyä oireilun varhaisessa vaiheessa. Myöhemmin hoitovaste on selvästi heikompi. Perusterveydenhuollossa toteutetulla fysioterapeuttien ns. suoravastaanottotoiminnalla on saatu hyviä tuloksia ja kustannustehokkuutta. Suoravastaanottoa ei voida toteuttaa työterveyshuollossa nykyisin muuten kuin sääntöjä kiertämällä.
Lääketieteellisen mallin korostuminen työterveyshuollossa aiheuttaa ongelmia. Jos työpaikalla on esimerkiksi työjärjestelyihin liittyviä ongelmia, kuten psykososiaalista kuormitusta, jatkuvaa kiirettä, kognitiivisen ja fyysisen ergonomian heikkouksia, paras tapa olisi vaikuttaa työpaikan toimintaan ennen kuin yksilöt alkavat selvästi oireilla. Nykyisessä työnjaossa työpaikan organisaation ongelmista tulee yksilön ongelmia. Hoidolliset interventiot kohdistuvat myös yksilöön, eivätkä organisaatiosysteemiin. Yksilöön kohdistuva hoito, lääkitys ja sairauslomat ovat väärä ja tehoton tapa muuttaa työpaikkaa terveellisemmäksi paikaksi työskennellä.
Moniammatillisen yhteistyön toteutuminen on kaikkien, mutta erityisesti asiakkaan etu, kun työ- ja toimintakykyä tuetaan ja edistetään oikeilla keinoilla ja oikea-aikaisesti.
Suomen Fysioterapeutit ry tekee edunvalvontatyötä yhteistyössä Työfysioterapeutit ry:n kanssa.
