Itsenäisyyspäivä on ainoa palkalliseksi säädetty arkipyhä. Muiden arkipyhien palkallisuudesta on sovittu työehtosopimuksissa tai suoraan työsopimuksella, tai niistä on tullut palkallisia vapaapäiviä pitkään jatkuneen vakiintuneen käytännön perusteella.
Työpaikoissa, joissa ei sovelleta työehtosopimusta, noudatetaan lakia itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä (L388/1937). Lain 3 §:n mukaan töiden keskeyttämisestä huolimatta on työntekijälle maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka.
Kuukausipalkalla työskenteleville kokoaikaisille työntekijöillä itsenäisyyspäivän palkallisuus syntyy käytännössä siten, että itsenäisyyspäivä lyhentää viikoittaista työaikaa yhden kokonaisen työpäivän verran, jos itsenäisyyspäivä osuu työpäivälle. Työajan lyhentyminen tarkoittaa palkallista vapaata, eli työtä tehdään itsenäisyyspäiväviikolla vähemmän, mutta palkka säilyy muuttumattomana.
Osa-aikaisilla työntekijöillä itsenäisyyspäivän palkallisuus aiheuttaa joskus epäselvyyksiä. Nämä johtuvat toisaalta lain sanamuodosta ja toisaalta siitä, että laki on säädetty vuonna 1937. Osa-aikainen työ oli 1930-luvulla poikkeuksellista, eikä nykyaikaista lainsäädäntöä osa-aikaisten työntekijöiden aseman ja tasapuolisen kohtelun turvaamisesta ollut vielä säädetty.
Kuukausipalkalla työskentelevän osa-aikaisen työntekijän oikeus palkkaan itsenäisyyspäivältä riippuu ensinnäkin siitä, olisiko itsenäisyyspäivä muutoin ollut työpäivä. Jos osa-aikainen työntekijä on sopinut tietyt viikonpäivät työpäiviksi, ja itsenäisyyspäivä osuu näille viikonpäiville, tulee itsenäisyyspäivältä maksaa palkka. Työnantaja ei voi itsenäisyyspäiväviikolla siirtää sovittua tai vakiintunutta työpäivää muulle arkipäivälle välttyäkseen maksamasta palkkaa itsenäisyyspäivän ajalta.
Jos työntekijällä on edellä kuvattu oikeus itsenäisyyspäivän palkkaan, tulee palkan vastata suuruudeltaan sitä, mitä työntekijälle olisi maksettu, jos hän olisi ollut kyseisenä päivänä työssä. Jos itsenäisyyspäivä osuu vakiintuneelle vapaapäivälle, ei työntekijälle makseta kyseiseltä päivältä palkkaa, koska sitä ei olisi maksettu silloinkaan, jos päivä ei olisi ollut itsenäisyyspäivä.
Jos kuukausipalkalla työskentelevän osa-aikainen työntekijä työskentelee vaihtelevasti eri viikonpäivinä, työnantaja voi määrätä työntekijän työpäivät työaikalain ja työsopimuksen mukaisesti. Jos työnantaja määrää itsenäisyyspäivän vapaapäiväksi ja muut päivät työpäiviksi, tulee viikoittaista työaikaa lyhentää 20 prosenttia. Jäljelle jäänyt työaika jaetaan itsenäisyyspäiväviikon muille työpäiville normaalin työaikasuunnittelun mukaisesti.
Jos työnantaja vaatii osa-aikaista työntekijää työskentelemään itsenäisyyspäiväviikolla täyden työajan, on kyseessä lisätyö, johon tarvitaan työntekijän suostumus. Lisätyöstä on maksettava vähintään työaikalain 20 § mukainen korvaus.
Tuntipalkalla työskentelevät asetetaan lain sanamuodon perusteella eriarvoiseen asemaan kuukausipalkalla työskentelevien kanssa. Lain 3 §:n mukaan, jos työtä tehdään päivä-, tunti- tai urakkapalkalla, on palkan saamisen edellytyksenä kuitenkin, että työntekijä on ollut työnantajan työssä yhdenjaksoisesti vähintään kuusi työpäivää lähinnä ennen itsenäisyyspäivää.
Vaikka lakia voitaisiin sen sanamuodon perusteella tulkita siten, että itsenäisyyspäivältä ei tarvitse suorittaa palkkaa osa-aikaiselle työntekijälle silloin, kun hän ei olisi töissä itsenäisyyspäivänä, tai silloin kun hän ei ole ollut riittävän monta päivää työssä ennen itsenäisyyspäivää, ei tämänkaltainen tulkinta ole työsopimuslaissa säädetyn tasapuolisen kohtelun mukaista. Työnantajalla on velvollisuus kohdella työntekijöitä tasapuolisesti ja laissa on nimenomaisesti kielletty soveltamasta epäedullisempia ehtoja osa-aikaisille työntekijöille pelkästään osa-aikaisuuden vuoksi, ellei se ole perusteltua asiallisesta syystä. Tasapuolinen kohtelu sekä osa modernista työlainsäädännöstä perustuu EU:n sääntelyyn, joka olisi lain tulkinnassa ensisijainen kansalliseen lainsäädäntöön nähden.
Kaikissa esimerkeissä itsenäisyyspäivä osuu arkipäivälle (ma-pe). Jos itsenäisyyspäivä osuu viikonlopulle (la-su), eikä viikonloppuisin yleensä työskennellä, ei itsenäisyyspäivällä ole merkitystä sen työviikon työaikaan tai palkkaan.
Kokoaikainen kuukausipalkalla työskentelevä työntekijä
Itsenäisyyspäivä on palkallinen vapaapäivä. Viikon muut työpäivät tehdään normaalisti noudattaen joko vakiintunutta tapaa tai työvuoroluetteloa. Jos työpäivät ovat keskenään eri mittaisia liukuvan työajan vuoksi, itsenäisyyspäiväviikon täysi työaika on 80 prosenttia normaalista työajasta. Työntekijä voi itsenäisyyspäiväviikolla tehdä kyseisen määrän työtä samoilla liukuvan työajan periaatteilla kuin normaalilla työviikolla.
Jos yksi työpäivä on vakiintuneesti muita lyhyempi (ns. työajanlyhennys), ja itsenäisyyspäivä osuu tälle lyhyemmälle työpäivälle, ei työajanlyhennys siirry muulle työpäivälle, ellei näin ole työnantajan ja työntekijän kesken sovittu. Työnantaja ei saa siirtää työajanlyhennystä itsenäisyyspäivälle jos, se poikkeaisi vakiintuneesta käytännöstä.
Osa-aikainen kuukausipalkalla työskentelevä työntekijä
Tilanne 1: Työntekijä työskentelee vakiintuneesti tiettyinä viikonpäivinä
Työntekijä työskentelee vakiintuneesti jokaisen viikon maanantaina ja tiistaina ja viikoittainen työaika on 16 tuntia. Jos itsenäisyyspäivä osuu maanantaille tai tiistaille, on itsenäisyyspäivä palkallinen vapaapäivä, eikä viikoittainen työaika ei pitene itsenäisyyspäivän vuoksi, ellei lisätyöstä ole erikseen sovittu.
Jos lisätyöstä on sovittu, tulee siitä maksaa vähintään työaikalain 20 § mukainen korvaus. Jos itsenäisyyspäivä osuu muulle päivälle, se ei vaikuta työntekijän palkkaan tai työaikaan.
Tilanne 2: Työntekijä työskentelee vaihtelevasti eri viikonpäivinä
Työntekijä työskentelee vaihtelevasti eri viikonpäivinä, kuitenkin vähintään kolmena päivänä viikossa. Työnantaja voi määrätä työntekijän työpäivät työaikalain ja työsopimuksen mukaisesti. Jos työnantaja määrää itsenäisyyspäiväviikolle kolme työpäivää ja itsenäisyyspäivä osuus tällöin vapaapäivälle, tulee viikoittaista työaikaa lyhentää 20 %. Jos työviikon tuntimäärä on 24 tuntia, on itsenäisyyspäiväviikon työaika 19,2 tuntia, joka tulee jakaa kolmelle työpäivälle.
Kokoaikainen tuntipalkalla työskentelevät työntekijä
Itsenäisyyspäivä lyhentää viikoittaista työaikaa 20 %. Jos työviikon tuntimäärä on 40 tuntia, on itsenäisyyspäiväviikon työaika 32 tuntia, joka tulee jakaa muille työpäiville. Jos viikon tuntimäärä on 37,5 tuntia, on itsenäisyyspäiväviikon työaika 30 tuntia, joka tulee jakaa muille työpäiville.
Laissa säädetty edellytys kuuden päivän työskentelystä ennen itsenäisyyspäivää olisi herkästi tasapuolisen kohtelun vastaista, eikä työnantajan tulisi sitä edellyttää. Työntekijän palkan on oltava itsenäisyyspäiväviikolla samansuuruinen kuin se olisi ollut ilman itsenäisyyspäivää.
Jos työpäivät ovat keskenään eri mittaisia liukuvan työajan vuoksi, itsenäisyyspäiväviikon täysi työaika on 80 prosenttia normaalista työajasta. Työntekijä voi itsenäisyyspäiväviikolla tehdä kyseisen määrän työtä samoilla liukuvan työajan periaatteilla kuin normaalilla työviikolla. Jos yksi työpäivä on vakiintuneesti muita lyhyempi (ns. työajanlyhennys), ja itsenäisyyspäivä osuu tälle lyhyemmälle työpäivälle, ei työajanlyhennys siirry muulle työpäivälle, ellei näin ole työnantajan ja työntekijän kesken sovittu. Työnantaja ei saa siirtää työajanlyhennystä itsenäisyyspäivälle ja siten poiketa vakiintuneesta käytännöstä.
Osa-aikainen tuntipalkalla työskentelevä työntekijä
Itsenäisyyspäivä lyhentää viikoittaista työaikaa 20 %. Jos työviikon tuntimäärä on 20 tuntia, on itsenäisyyspäiväviikon työaika 16 tuntia, joka tulee jakaa muille työpäiville. Laissa säädetty edellytys kuuden päivän työskentelystä ennen itsenäisyyspäivää olisi herkästi tasapuolisen kohtelun vastaista, eikä työnantajan tulisi sitä edellyttää.
Vaihtelevan työajan sopimuksella (ml. nollatuntisopimus) työskentelevä työntekijä
Työnantaja voi määrätä työntekijän työpäivät työaikalain ja työsopimuksen mukaisesti. Itsenäisyyspäiväviikolla vaihtelevan työajan vähimmäis- ja enimmäismääriä lyhennetään 20 %. Työnantajan tulee kohdella vaihtelevan työajan sopimuksella työskenteleviä samoin kuin muita osa-aikaisia työntekijöitä.
Tämä blogi on kirjoitettu yhteistyössä Asianajotoimisto Aika Oy:n kanssa. Lämmin kiitos asianajaja Tomás O’Shaughnessylle (VT) laintulkinnallisesta avusta.
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
