Vuosi sitten uutisoimme tartuntatautilain 48 a § edellyttämästä tautisuojasta riskiryhmien parissa työskentelevillä. Kyseinen laki säädettiin aikanaan päättymään 31.12.2023. Loppusyksystä varmistui, että lain voimassaoloa ei tulla jatkamaan (STM 27.10.2022).
Työnantajien ei 1.1.2023 alkaen tarvitse edellyttää riskiryhmien parissa työskenteleviltä tautisuojaa covid-19-tautia vastaan. Perusteita poiketa työsopimuksella sovitusta työnkuvasta puuttuvan tautisuojan vuoksi ei enää ole.
Työnantajat voivat työnjohto-oikeuden ja työsopimuksen sekä työehtosopimuksen rajoissa kuitenkin muuttaa työntekijöiden työnkuvia, tai jatkaa mahdollisia muutettuja työnkuvia, myös lain voimassaolon päätyttyä. Esimerkiksi julkisen sektorin työehtosopimus mahdollistaa työntekijän siirtämisen määräajaksi toisiin tehtäviin (KVTES, I-osa, 10 §, 1. mom.). Työntekijää ei voi kuitenkaan enää määrätä jäämään palkatta kotiin.
Työnantajalla ei ole jatkossa lakiin perustuvaa oikeutta käsitellä sellaisia työntekijän tai työharjoittelussa olevan opiskelijan terveystietoja, jotka koskevat tautisuojaa covid-19-tautia vastaan. Työnantaja voi tiedustella, onko työntekijä ottanut rokotuksen, mutta kysymyksiin ei ole pakko vastata. Velvoitetta rokotteiden tai sairastetun taudin todentamiseen ei covid-19-taudin osalta enää jatkossa ole. Työnantaja ei voi vaatia työntekijältä kirjallista selvitystä annetuista rokotuksista tai sairastetuista taudeista (THL 21.1.2022).
Työnantajalla on edelleen, työntekijän tai opiskelijan suostumuksella, oikeus käsitellä työntekijän tai työharjoittelussa olevan opiskelijan tietoja siltä osin, kuin niitä tarvitaan tartuntatautilain 48 § 2. momentin mukaisten sairauksien (tuhkarokko, vesirokko, hinkuyskä ja influenssa) riittävän rokotussuojan varmistamiseen. Tietojen käsittely toteutetaan yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004), työterveyshuoltolain ja henkilötietolain mukaisesti. On tärkeää tiedostaa, että koronarokotteista ja muista rokotteista säädetään eri pykälissä (48 § ja 48 a §) ja ainoastaan 48 a §:n voimassaoloaika päättyy.
Työnantajilla on ollut kuluvana vuonna käytäntönä edellyttää uudelta rekrytoitavalta työntekijältä tautisuojaa myös koronavirusta vastaan. Lakiin perustuvan riskiryhmiin kuuluvien asiakkaiden suojaamisen velvoitteen poistuessa vaatimus tautisuojasta covid-19-tautia vastaan ei ole enää tarkoituksenmukainen. Työntekijältä ei voida vaatia kirjallista selvitystä annetuista rokotuksista tai sairastetuista taudeista (THL 21.1.2022), eikä työntekijän tarvitse rekrytointitilanteessa vastata asiaa koskeviin kysymyksiin. Covid-19-taudin tautisuojan olemassaolon ei tulisi vaikuttaa rekrytointipäätökseen.
Työnantaja ei saa toimia rekrytointitilanteessa syrjivästi, eli esimerkiksi jättää valitsematta sellaista henkilöä, joka ei terveydellisistä syistä voi ottaa koronavirusrokotetta. Toisaalta, jos työntekijä ei samasta syystä voi ottaa myöskään influenssarokotetta, voidaan arvioida että hän ei ole soveltuva riskiryhmien parissa työskentelyyn, koska edelleen voimassa oleva tartuntatautilain 48 § edellyttää influenssarokotteen ottamista riskiryhmäläisten suojelemiseksi. Tällaisen henkilön valitsematta jättäminen ei näin ollen ole syrjintää.
Työnantajat eivät voi asettaa opiskelijalle sellaisia rokotevaatimuksia, jotka eivät perustu lakiin ja joita ei vaadita organisaation työntekijöiltä. Opiskelijoita voidaan kohdella harjoittelun aikana työntekijöistä poikkeavalla tavalla ainoastaan asiallisin perustein (työsopimuslaki, 2. luku, 2 §). Tautisuojan vaatiminen covid-19-taudissa vain opiskelijoilta ei olisi todennäköisesti perusteltua.
Lakiin (48 §) perustuvien rokotteiden vaatiminen on sen sijaan perusteltua. Vuoden 2016 tartuntataudin esitöissä (HE 13/2016 vp) lisäksi todetaan, että ongelmien välttämiseksi olisi jo uranvalinta- ja koulutusvaiheessa kiinnitettävä alalle tulevien huomiota siihen, että heidän olisi oltava monin tavoin valmiita hoitamiensa henkilöiden terveyden suojelemiseen. Tätä on tulkittava niin, että sote-alalle opiskelevien tulisi olla valmiita ottamaa nyt ja tulevaisuudessa sellaisia rokotteita, joilla voidaan suojella asiakkaita.
Ostopalveluiden kriteereistä säädetään pääasiassa hankintalaissa ja palveluseteleiden kriteereistä palvelusetelilaissa. Lähtökohtaisesti palvelun tilaaja voi määritellä palvelulle sellaiset ostokriteerit kuin katsoo tarkoituksenmukaiseksi. Vuoden 2022 tartuntataudin esitöissä (HE 230/2021 vp) todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajalla olisi ehdotetun 1 momentin perusteella velvollisuus varmistua myös siitä, että kyseisissä palveluissa sellaisissa tehtävissä, joihin liittyisi lähikontaktin aiheuttama tartuntariski covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiille asiakkaille tai potilaille, ei myöskään voisi ilman erityistä syytä toimia sellaiset itsenäiset ammatinharjoittajat tai ostopalveluna hankitut muut palvelujen tuottajat ja niiden henkilöstö, joilla ei olisi säännöksessä tarkoitettua suojaa covid-19-tautia vastaan. Itsenäiset palvelutuottajat eivät kuulu yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain soveltamispiiriin, mutta palvelujen tuottaja tai järjestäjä voi sopimusoikeudellisesti edellyttää itsenäiseltä ammatinharjoittajalta riittävää suojaa covid-19-tautia vastaan. Vaikka 48 a § ei olekaan 1.1.2023 alkaen voimassa, voi palvelun tilaaja edelleen sopimusoikeuden perusteella edellyttää tautisuojaa covid-19-tautia vastaan. Sopimuksessa tulisi riittävällä selkeydellä määritellä, mitä tällä tarkoitetaan. Suomen Fysioterapeutit ei ota kantaa siihen, onko tautisuojalla merkitystä tartuntojen ehkäisyssä tai asiakkaiden suojaamisessa. Ajankohtainen tieto tästä aiheesta löytyy THL:n verkkovisuilta.
Vuoden 2016 tartuntataudin esitöissä (HE 13/2016 vp) puolestaan todetaan, että jos sairaala hankkii ostopalveluna yksityisiltä yrityksiltä tässä pykälässä [48 §] tarkoitettuja tehtäviä, sen olisi huolehdittava sopimuksessa, että tehtävän saaneella työnantajalla on riittävästi työvoimaa, jolla on rokotusten tai sairastetun taudin antama rokotussuoja. Tässäkään tapauksessa palvelun tuottaja ei voi vaatia työntekijältä kirjallista selvitystä annetuista rokotuksista tai sairastetuista taudeista (THL 21.1.2022), eikä tätä oikeutta luonnollisesti ole myöskään palvelun tilaajalla. Koska palvelun tuottajalla on oikeus tarkistaa tautisuojaan liittyvä asia henkilöstöltään vain tartuntatautilain 48 § osalta, on tautisuojan vaatiminen covid-19-taudin osalta ongelmallista, koska asian todentaminen ei ole käytännössä mahdollista.
Yhteenvetona voidaan todeta, että työnantajat eivät voi itsenäisesti ”jatkaa” tartuntatautilain 48 a § mukaisia käytäntöjä ja vaatimuksia, eikä työntekijöitä tule kohdella keskenään eriarvoisesti. Työnantajilla kuitenkin on työnjohto-oikeuden kautta mahdollisuus muokata työntekijöiden työnkuvaa työsopimuksen ja työehtosopimuksen puitteissa.
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
