Työajoista säädetään työaikalaissa. Lakia sovelletaan sekä työ- että virkasuhteissa. Lain sisältö on pääosin pakottava. Ainoastaan erikseen mainituista säännöksistä voidaan sopia toisin työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa.
Työajaksi lasketaan työhön käytetyn ajan lisäksi aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Päivittäisiä lepoaikoja ei lasketa työaikaan, jos työntekijä saa näinä aikoina esteettömästi poistua työpaikalta. Matkaan käytetty aika luetaan työaikaan vain, jos sitä samalla pidetään työsuorituksena. Varallaoloaikaa ei lasketa työaikaan.
Säännöllinen työaika on enintään 40 tuntia viikossa ja 8 tuntia päivässä. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjaksona.
Tietyissä laissa mainituissa töissä voidaan säännöllinen työaika järjestää jaksotyönä, jolloin pääsäännön mukaan työskennellään kahdessa viikossa enintään 80 tuntia tai kolmessa viikossa enintään 120 tuntia.
Lisätyötä on työ, joka ylittää sopimuksen mukaisen työajan, mutta ei lakisääteistä työaikaa (esim. 8 h/vrk, 40 h/vk). Lisätyön teettäminen edellyttää työntekijän suostumusta, jollei lisätyöstä ole sovittu työsopimuksessa. Tällöinkin työntekijällä on oikeus kieltäytyä lisätyöstä perustellusta henkilökohtaisesta syystä. Lisätyöstä maksetaan vähintään säännöllisen työajan palkkaa vastaava korvaus, useimmiten yksinkertainen tuntipalkka.
Ylityötä on työ, joka ylittää lakisääteisen enimmäistyöajan. Ylityötä voidaan teettää vain työntekijän suostumuksella, joka annetaan joka kerta erikseen ennen ylityön teettämistä. Töiden järjestelyjen vaatiessa voidaan suostumus antaa etukäteen määritetyksi lyhyehköksi ajanjaksoksi.
Työajan enimmäismäärä, ylityöt mukaan luettuna, on keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden jaksolla. Vuorokautinen (yli 8 h) ylityökorvaus on kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 % ja tämän jälkeen 100 %. Viikoittainen (yli 40 h) ylityökorvaus on 50 %. Jaksotyön ylityökorvauksista on omat säännökset.
Lisä- ja ylityöstä maksettava palkka voidaan sopia vaihdettavaksi osaksi tai kokonaan vastaavaan vapaa-aikaan työntekijän säännöllisenä työaikana.
Jos vuorokautinen työaika on pidempi kuin kuusi tuntia, eikä työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava vähintään tunnin kestävä lepoaika. Tänä aikana työntekijä saa poistua työpaikalta, jolloin lepoaikaa ei lueta työaikaan. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia myös lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin mittaisesta lepoajasta. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun tai loppuun.
Vuorokausilepo on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana. Lepoaika on pääsääntöisesti vähintään 11 tuntia, jaksotyössä 9 tuntia. Työntekijälle on järjestettävä kerran viikossa toistuva, vähintään 35 tuntia kestävä keskeytymätön vapaa-aika, joka on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää myös keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.
