Valmiuslain käyttöönotto on aiheuttanut paljon epätietoisuutta lain tulkinnoista. Myös eri organisaatiot ovat antaneet omia linjauksiaan, jotka eivät aina ole linjassa valtiohallinnon ohjeistuksen kanssa. Esimerkiksi Kelan ja joidenkin sairaanhoitopiirien päätös kaiken vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyvän läsnäkuntoutuksen keskeyttämisestä ei tue valtiohallinnon ohjeistuksia eikä turvaa julkisen terveydenhuollon resurssien keskittämistä kiireelliseen hoitoon. Lisäksi se voi aiheuttaa merkittäviä haittoja niille asiakkaille, joille kuntoutuksen jatkuvuus on välttämätöntä.
Poikkeusjärjestelyiden takana on väestön terveyden turvaaminen. Pandemian hillitsemiseksi on tarpeen rajoittaa turhaa liikkumista ja suurien ryhmien kokoontumista. Kaikki tarpeellinen hoito pitää kuitenkin antaa. Kuntoutus on jo lain määritelmänkin mukaan perustellusti tarpeen.
– Kuntoutusalan ammattilaiset ovat terveydenhuoltoalan asiantuntijoita, joiden koulutukseen kuuluu hygieniaan ja aseptiikkaan liittyvä osaaminen. Yksilöllisen kuntoutumisen rajoittaminen ei ole sen enempää tarpeen kuin muidenkaan terveydenhuollon palveluiden rajaaminen koronavirusepidemian leviämisen ehkäisemiseksi, sanoo Suomen Fysioterapeuttien puheenjohtaja Tiina Mäkinen.
Erityisesti lääkinnällistä kuntoutusta tulee jatkaa. Sen lakisääteisiä tuottajia ovat perusterveydenhuolto ja vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen osalta Kela. Kelan keskeyttäessä terapiat, tulee kuntoutussuunnitelman laatijan ottaa kantaa kuntoutuksen mahdolliseen keskeyttämiseen asiakaskohtaisesti ja turvata kuntoutuksen jatkuminen niille asiakkaille, joille se on erityisen välttämätöntä. Sairaanhoitopiirien, kuntien ja vakuutusyhtiöiden tulee varmistaa, että kuntoutus jatkuu sitä välttämättä tarvitsevilla kansalaisilla poikkeustilanteesta huolimatta.
Lääkinnällinen kuntoutus on monelle asiakkaalle keskeistä esimerkiksi arjen toimintakyvyn tai työkyvyn säilymiseksi. Lapsille se on tärkeää kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Esimerkiksi vauvoilla tämä tapahtuu lyhyessä ajassa, eivätkä herkkyyskaudet tule takaisin. Kuntoutuksen oikea-aikaisuus on tällöin keskeistä tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilman kuntoutusta esimerkiksi kehityshäiriöiden negatiiviset vaikutukset toimintakykyyn voimistuvat.
– Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaiden toimintakyvyn heikentyminen voi pahimmillaan johtaa laitoshoidon tarpeeseen, joka lisää jo valmiiksi kuormittuneen järjestelmän painetta, korostaa Mäkinen.
Lasten ja nuorten kuntoutuksen tauolle jääminen johtaa todennäköisesti toimintakyvyn tai vastustuskyvyn heikkenemiseen. Tämä lisää avun tarvetta arjessa ja sen myötä tarvetta esimerkiksi kotihoidolle tai pahimmillaan laitoshoidolle. Erityislasten perheiden tilanne käy kohtuuttomaksi, koska lasten tuki- ja harrastepalveluita on muutenkin jouduttu sulkemaan.
Työikäisille kuntoutuksen tauolle jääminen voi tarkoittaa työkyvyn heikentymistä ja vaikeassa taloustilanteessa altistaa heidät irtisanomisille ja siten työelämästä putoamiselle.
On myös sairauksia, joiden hoidossa kuntoutuksen jatkaminen on keskeistä esimerkiksi hengitysterveyden säilyttämiseksi. Alentunut hengitysterveys lisää alttiutta hengitystieinfektioille ja saattaa johtaa sairaalahoidon tarpeeseen. Tähän ryhmään sisältyy paljon korkean hoitoisuuden potilaita, joiden hoito kuormittaa terveydenhuoltojärjestelmää. Näiden asiakkaiden arkitilanne on yleensä saatu hyvin toimivaksi kotona toteutettavien tukipalveluiden avulla. On turha vaurioittaa toimivaa järjestelmää pudottamalla kuntoutuksen osuus siitä pois.
Akuutisti ja vakavasti sairastuneiden kuntoutus (esim. aivoverenkiertohäiriöt) on aikaan sidottua. Kuntoutuksen keskeyttäminen voi johtaa siihen, että toimintakyky jää pysyvästi heikommaksi. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia asiakkaiden loppuelämään.
Kaiken ikäisten asiakkaiden lääkinnällinen kuntoutus on jo lähtökohtaisesti tarpeellista ja tukee asiakkaiden toiminta- ja työkyvyn ylläpysymistä. Kuntoutuksen keskeyttäminen voi johtaa terveydenhuollon lisäkuormitukseen esimerkiksi asiakkaiden lisääntyneen avuntarpeen tai perussairauksista johtuvien oireiden pahentumisen vuoksi.
Tarpeellisten ja toteutettavissa olevien kuntoutuspalveluiden tauottoman jatkuvuuden lisäksi epidemian jälkeen tullaan tarvitsemaan muitakin keinoja asiakkaiden kuntoutuksen turvaamiseksi.
– Mikäli koronavirusepidemia aiheuttaa muutoksia kuntoutussuunnitelmiin, ne tulee ehdottomasti huomioida mahdollistamalla esimerkiksi kuntoutuksen myöhempi tiivistäminen tai päätöksen jatkaminen joustavasti, Mäkinen painottaa. – Myös sijaisten käyttöä tulee helpottaa, jotta palveluiden tuottaminen turvataan.
Kelan ja joidenkin sairaanhoitopiirien päätös keskeyttää kaikki läsnäkuntoutus on kohtuuton. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus tuotetaan jo lähtökohtaisesti pääosin pienissä yrityksissä, joissa ihmisten kohtaaminen voidaan minimoida paljon helpommin kuin esimerkiksi terveyskeskuksissa. Lisäksi kuntoutusta voidaan siirtää toteutettavaksi asiakkaan kotona pelkän etäkuntoutuksen sijaan.
Etäkuntoutuksen suosiminen tukee kyllä kuntoutuksen jatkumista poikkeusoloissa. Yksikään yritys ei kuitenkaan säily toimintakykyisenä pelkän etäkuntoutuksen varassa. Tällöin on uhkana, että yritykset joutuvat ajamaan toimintaansa alas, mikä on merkittävä riski kuntoutuspalveluiden jatkuvuudelle epidemian laannuttua.
Lisätietoja:
Tiina Mäkinen, puheenjohtaja
Suomen Fysioterapeutit ry
p. 040 507 7382
puheenjohtaja@suomenfysioterapeutit.fi
